Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

 Ja taas odotan tekaistuja selityksiä kun matkan määränpää en olekaan minä. Suorin tie olisi rehellisyys. Kiertoteillä ostetaan vain aikaa. Minä tyhmänä ajattelen vieläkin, että odotus palkitaan. Onhan tämä jo käyty läpi, liian monta kertaa. Ja silti lankean yhä uudelleen luvattuihin tarinoihin

 Pienet kengät, suuret kengät jaloissani kuljen. Välillä juoksen, välillä kaadun silti en ovia edetäni sulje. Mennään ylös, mennään alas aamulla kuitenkin herään. On pimeää, on valoisaa iloisia asioita itselleni kerään.

 Rakkautta kiitellen Kiviä vältellen Joskus vähän eksyen Toisen murheet kantaen Arjen huolet jakaen Jatkuu matka yhteinen

 Pienin haparoivin askelin taas kuljen eteenpäin. Pieni hetki kerrallaan  valo lisääntyy. Pieni hento ote voimistuu. Tunnen käden kädessäni. Turvallisesti uskallan herätä uuteen päivään.

Pupu väsynyt yrittää herätellä itseään. Epävarmana siitä onko hänestä sittenkään, olemaan sitä vanhaa mitä joskus oli. Pupu pienoinen vain ajatuksensa hukkasi ja liian moneen uuteen samaan aikaan loikkasi. Tuli kiire, tuli tekosyyt,  eikä voimat lopulta riittäneet. Nyt aika pupun on venytellä ja edes yrittää. Miten saada ajatuksiaan kiinni ja niitä järjestykseen  järjestää

 Vaikka muut minua piirittäisi, Ei sinulla ole syytä pelätä. Olet minun ja vierelleni kuulut. Ei muut paikkaasi viedä voisi Sillä vain sinua rakastan