Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

 Hän on se joka tulevaisuudesta meille piirtää kuvaa. Minä sitä hänen kanssaan väritän. Olemmeko luoneet vain pilvilinnan  josta on vaikea herätä todellisuuteen vai saammeko vielä tästä kaikesta  rakennettua se arki jota eläisimme?

 Leikitäänkö sitä, että aika eksyisi siihen  missä olisimme  samassa paikassa samaan aikaan? Leikitäänkö sitä, kun aika hidastuu antaen meille enemmän aikaa olla yhdessä? Leikitäänkö sitä, miltä lämpö tuntuu iholla kun olemme tarpeeksi lähellä? Leikitäänkö sitä, miten sydämmen lyönnit kertovat tarinaa rakkaudesta? Leikitäänkö sitä, että olisimme olemassa  vain toisiamme varten?

 Mitä olen hänelle? En tiedä vastausta vaikka sanat olen kuullut usein. Mikä saa hänet piiloutumaan kun olen liian lähellä? Kuulen äänen joka kertoo mitä olen hänelle. Olen rakas, tärkeä ja se jota ilman hän ei voi elää. Kuljemme toistemme mukana, ilman kädestä kiinni pitämistä. me vain olemme olemassa toisillemme. Kuinka kauan riittää  vain se että olemme olemassa?

 Joskus ei rohkeuteni riitä ottamaan askelta eteenpäin. Vaan aika vetää minua perässään, vaikka tahtoisin kulkea ajan vierellä. Joskus vain pelkään pimeää, silloinkin kun näen valon joka valaisee tietäni. Joskus annan mörölle liikaa tilaa pelkäämällä rakkautta. Vaikka tiedän mörönkin tarvitsevan rakkautta pysyäkseen rauhallisena. Joskus väsyn olemaan vahva ja annan itseni olla heikko. Sillä tiedän etten silti luovuta. Ja lopulta löydän tarvitsemani voiman.