Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

Pelkään siirtyä eteenpäin, sillä pelkään sitä mikä minua odottaa. Haluaisin pysyä vanhassa tutussa vaikka tiedän etten voi tehdä niin. Olen muuttunut ja joudun siirtymään uuteen. Joudun tutustumaan siihen. Pelkään katsoa peiliin ja kohdata se mitä jäi jäljelle, mikä muuttui.

Nyt haluan itselleni tilaa hengittää. Minun kannaisi hellittää ja mennä hetki vain tuuliajolla jotta löytäisin itseni  kohdasta jossa minun kuuluisikin olla. Haluan tuntea itseni vapaaksi ja tietää mitä tunnen sisälläni. Liian moni asia tuntuu pakonomaiselta, eikä se tunnu hyvältä. Odotan edelleenkin jotain joka tuntuu vieläkin liian kaukaiselta. Ja sen odottaminen saa minut unohtamaan itseni.

Voin yrittää laske muuria ympäriltäni, pysähtyä ja huutaa: Olen tässä. Katsoa mitä tapahtuu, katsoa kuka vierelleni eksyy ja kuka siihen jää. Luotan että selviydyn. Mutta miten luovun siitä suojasta jonka itselleni olen rakentanut? Tiedän että vaihdan suojasta suojaan sillä olen luonut niitä niin monta pysyäkseni turvassa. Miten oppia elämään ilman niitä? Uskallanko olla paljas ja olenko valmis ottamaan riskejä joiden takia olen suojani itselleni  luonut?

Ehkä minut rakennettiin väärin. Siksi olen rikki. Minulta puuttuu palasia, jotka tekisivät minusta ehjemmän. En tunne rakkautta vaikka tahtoisin tulla rakastetuksi. Olen kylmä koska en saa sitä lämpöä jota tarvitsen. Ehkä olen palasista koottu hauras kokonaisuus jonka vain pitää selviytyä, niinäkin hetkinä kun tunnen iskut ihollani. Ehkä siksi pidän itseäni väkisin koossa, sillä en enää tahtoisi polvistua nostelemaan palasia joita minusta irtoaa pudoten maahan. Ehkä en uskalla luottaa niihin jotka yrittävät minua korjata. Sillä onhan aikaisemmatkin saumat pettäneet hetkellä jolloin minun on  aika jälleen kaatua. Ehkä rakensin itseni väärin, kun olen koonnut itseäni kasaan. Ehkä olen valinnut vääriä palasia joita väkisin olen laittanut kohtiin joihin ne voisivat sopia. Jos nyt hyppään ja rikon itseni, saanko rakennettua itseni paremmaksi?