Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

 Vaikka muut minua piirittäisi, Ei sinulla ole syytä pelätä. Olet minun ja vierelleni kuulut. Ei muut paikkaasi viedä voisi Sillä vain sinua rakastan

 On reitillämme ollut kiveä ja monttuja jos jonkinlaista.  En silti vierelleni halua ketään toista

 Ei kivet ja kuopat ole kaataneet meitä.  Tukena toisen ollaan vaikealla tiellä.  Käsi auttava,  Rakastaan kantava se meitä pystyssä pitää.  Rakastetaan toisiamme tänään ja yhdessä kuljetaan huomiseen 

 Hetki kerrallaan Kerään valonpisaroita Jotta pimeys perääntyisi. Aamuun on vielä aikaa Joten ilojani tarvitsen 

  Päällisin puolin kaikki on hyvin,  valehtelen hymyillen.  Sisälläni piikkilankaa joka satuttaa,  itken hymyn takaa.  Miten pahan olon karkoittaa kun en apua osaa pyytää? 

 Murmeli urhea apua tuo, Turvallisen olon pupulle luo. Miten ilman murmelia olla voisi Kun pimeys möröt takaisin toisi. Saa murmeli pidettyä valoa yllä Pupu rauhassa saa olla kyllä.

 Jäi pupu piiloon nurkan taa, Kun näki jotain kauheaa. Nyt ei uskalla tulla esiin piilostaan. Kuinka loikata pois luolastaan? 

 Minä vajoan Mieleni synkimpiin varjoihin. Palaavat möröt pelkoineen. Sammuttaen valot tullessaan. Hetkiä laskien Odotan aamun palaavan Tuoden valon jota tarvitsen

 Pelko, tuo uusi vieras sisälläni Joka ei anna tilaa muulle. Vieras joka taakkana harteilla Liikaa painaa. Uniani ohjaa, enkä uskalla nukkua. Pelko jonka toivon katoavan Jotta voisin taas nauttia hetkistä 

 Pelko joka kotiini muutti asumaan Sammutti valon ja sammutti turvan. Äänillään saa hiljaa kulkemaan. Läsnäolollaan saa sydämen liikaa sykkimään. Miten pelon häädettyä saisi pois?

 Miten luoda takaisin se turvallisuus Joka ympäriltä murrettiin? Miten löytää rauha pelon keskelle Joka päiviä seuraa? Mistä etsiä se rohkeus Joka ennen oli läsnä. Mistä usko tähän hetkeen Joka valon antaa pimeyteen? 

Kun mieleni taas mustan verhon päälleen saa on kaikki rumaa ja sumuista.  On odotettava aamua  jolloin auringon säteet löytävät minut  ja saa sydämeni jälleen laulamaan. 

 Niin pupu ja murmeli toisensa kiireeseen hukuttaa. Iltaisin eriaikaan nukahtaa. Ei toisilleen aikaa löydä nyt lainkaan, Hyvä kun toisilleen hyvän päivän toivotukset saavat aikaan. Miten kiireeseen taas taukoa löytää. Ennen kuin toisen kauas luotaan työntää 

 Ei tahtonut aurinko paistaa lainkaan. Vain myrskyä ja sadetta aamusta iltaan. Pian pupu hukkuu koloonsa omaan,  Jollei sade pidä ollenkaan lomaa. Joku hyviä uutisia tuoda jo voisi, Se pimeyteen vähän valoa loisi.

 En sano että tulevista päivistä tulisi helppoja. Tulee huonoja päiviä, tulee parempia päiviä. Tulee ikävä ja sekin välillä helpottaa vaikka se ei ikävää kokonaan viekään pois. Ollaan vahvoja vaikka ei aina silti tunnukaan. Ja vaikka usein sanonkin olet rakas ja Rakastan sinua, sanon niin sulle myös tulevaisuudessa.

 Opettele rakastamaan, uskalla rakastaa ja ota rakkautta vastaan. Pidä itsestäsi parempaa huolta ja löydä itsellesi rauha. Kaikkea taakkaa ei tarvitse kantaa harteilla. Ole itsellesi armollinen. Nauti hetkistä ja ole onnellinen. 

 Miten rikkinäisestä saadaan vielä rikkinäisempi? Siten että on uskonut valheelliseen liimaan joka sittenkin pettää. Luulee olevansa sen verran ehjä ettei usko olevansa enää niin heikko. Kaikki ne valheet joilla halusi herättävän sen toivon, saikin palaset vielä pienemmiksi. Eikä olekaan mitään halua kerätä niitä enää. Kaikki mitä kuulee, näkee tai tuntee tuntuu uudelta valheelliselta liimalta jolla ei halua yrittää korjata itseään. Eikä pysty edes luottamaan itseensä, koska ei enää näe mikä palanen on totta, mikä valheesta vioittunut. Usko aika parantaa lääkkeeseen on kadonnut samalla tavalla kuin aika ympäriltä. 

 Pupu loikkii sinne ja tänne. Ei sana Ei kuulu sanavarastoon vaikka pitäisi kai. Loppuu tunnit, loppuu voimat silti loikkii vain. Ehkä huomenna opettelee tuon sanan uuden ja saa vihdoin työstään sen palkkion suuren

 Kun olet poissa, en tiedä minne mennä. Pimeys laskeutuu päälleni ja rakastaa en jaksa.  Tuletko takaisin,  tuoden valon  joka näyttää minne mennä. 

 Niin paljon uutta, niin paljon vanhaa. Liikaa paloja,  mistä aloittaa kun ei tiedä enää Kuka minä olen. 

Huuda nimeäni, läpi synkkyyden. Yritä edes. Älä anna varjon peittää itseäsi. Minä tulen niin nopeasti mitä pimeys antaa minun tulla.  Minulla on valo jota tarvitset varjoasi vastaan. 

En jaksa enää etsiä sinua. Et tahdo minun löytävän Sitä piilopaikkaa minne olet kolosi tehnyt. Olisit jo tullut luokseni jos niin olisit tahtonut. Olen liian väsynyt jatkamaan sinun leikkejä ja liian vanha odottamaan yhtään enempää 

 Sekunnit muuttuivat minuuteiksi Ja minuutit tunneiksi.  Nyt ne tunnit näkyvät kasvoillani. Taisin liian kauan katsoa aikaa Ja nyt tahdon kulkea tuon ajan kanssa.  

 Olisivat he toisensa löytäneet jos olisivat halunneet. Silti kulkevat ympyrää ilman että toisiinsa törmäisivät. Kunpa löytyisi sakset jolla ympyrän saisi katki 

Haloo, haloo Onko nähnyt kukaan. En löydä sinua vaikka kuinka etsin. On kotisi kylmä ja hiljainen. Kuinka nyt selviän Olen kylmä ja nälkäinen. Lämpöä ja turvaa sinulta tarvitsen.  

 Se hetki jolloin olisimme voineet olla yhdessä, ammuttiin pikalaukauksella tulevaisuuteen. Riittääkö lupaukset, riittääkö tunteet vielä kulkea ajassa eteenpäin

 Puhumattomia aiheita leijuu ympärillä. Häilyvä raja, mitä saa kysyä, millon olla hiljaa. Mitä saa ääneen sanoa. Silti tietää tarpeeksi

 Kyllä sä löydät vastauksen. Mä kuuntelin sydäntäni ja se sanoo että rakkauteen kuuluu olla toisen tukena vaikka se ei helppoa olekaan. En halua olla jarru sun unelmille mutta haluaisin olla osa sitä unelmaa. Vaikka olisinkin vahva, se ei tarkoita että olisin rohkea ja ollakseni rohkea mun pitää voittaa ne loputkin pelot

 Olet tie joka vie minut perille. Olet muuri joka suojelee. Olet valo joka pitää pahan poissa. Olet kaikki mitä tarvitsen 

 Istui pupu rannan kivellä Ja katsoi nousevaa aurinkoa. Tunsi kaikki ne värit jotka toivoa hehkui. Mietti onneaan jonka lahjaksi on saanut Ja rakkautta joka sydäntä lämmitti. 

Miten minä olen oppinut tuntemaan lauseen rakastan sinua. Rakastan sinua, eli omistan sinut ja minä olen se joka kertoo sinulle miten elät elämää.  Rakastan sinua, niin kauan kuin hyödyn sinusta ja lauseella sokaisen sinut saamaan sen mitä olen vailla, sen jälkeen katoan jälkiä jättämättä.  Rakastan sinua, laitan odottamaan mahdotonta ja siinä sivussa lupaan kuut ja tähdet taivaalta.

 Ei muut tiedä meidän tarinaa, eikä muiden tarvitse edes ymmärtää. Me ollaan vahvempia kuin uskoimmekaan, Me ollaan se voima yhdessä.  Vaikka aika meitä yrittää rajoittaa, Me yhdessä se voitetaan. Mitä meille tapahtuu jos ei oltaisi tässä?

On haaveet vaihtuneet kiireeseen.  Riittääkö voimat rakkauden hoitamiseen? Kyllä tää tästä, kyllä tää tästä Lause joka toistuu. Ei tiedä mikä asia seuraavaksi poistuu. Harvemmin kuulee jo rakastan sinua.  Ja se vie kauemmas minua. 

 Eksyneiden maa johon pupu vahingossa loikki. Ympärilleen suojaa hän itselleen koitti. Vain  kuiskauksia eksyneiden kuuli, yksin hän olevansa luuli. Ei ketään nähdä voinut, Ei sydän ääneen rinnassa soinut. Uupuneena hiljaa pupu levähtää tahtoo, Myöhemmin kotiin tietänsä katsoo. Hän toivoo kuulevansa tutun äänen joten silmänsä sulkee. Päättää etsiä sen polun joka murmeli luokse kulkee 

 Ei murmeli ole sittenkään Valmis toivoa pois heittämään  Eikä pupua sydämestään päästämään. Pitää rohkeus ensin jostain löytää Ja rakkautta pupulle näyttää. On sittenkin parempi toisen kanssa kulkea Kuin rakkaansa elämästään sulkea. On matka vielä pitkä ja raskas Mutta onneksi on vastassa se oma rakas.

On murmelin vaikea nukkua, kun möröt vaanii siellä, täällä.  Ei päivisinkään liikkua uskalla kun joutuisi kulkemaan heikolla jäällä.  On liian pitkä matka pupun luokse päästä, eivätkä möröt lainkaan murmelin hermoja säästä.  On yksin parempi, luulee hän niin. Eikä pupulle tarjota voi turvaa siis. Ei uskalla uskoa että yhdessä vois, Häätää kamalat möröt jonnekin pois.

  Tulit sokeaksi, läsnäololleni.  Et enää nähnyt minua.  Tulit kuuroksi, sanoilleni.  Et enää kuullut ääntäni.   Tulit mykäksi, vastauksille.  Et enää kertonut rakastavasi.   Tulin mykäksi, sillä miksi puhua kuuroille korville.  Tulin kuuroksi, vastasit liian myöhään.  Tulin sokeaksi, sillä en näe sinua, lähdettyäni pois.

 Kirje Murmelille: Ja mä aion kulkea kanssasi tulevaisuudessa kaikki ne synkimmätkin hetket läpi. Katsoa kanssasi uudet kauniit auringonnousut jotka ovat täynnä toivoa. Tiedän ettei elämä ole ruusuilla tanssimista mutta yhdessä kaikki on vähän helpompaa

Odota minua, olen tulossa Luoksesi, kotiin. Olen hukassa, Vielä enemmän, jos en lämpöäsi tunne.

 Nyt se pitkä ja kylmä aika tulla taisi Kunpa pupun vieressä olla saisi. On välissä muurit korkeat ja suuret, Ainoa toivo on rakkaudet syvät juuret.