Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

Minun pitää rikkoa haavekuva ja sukeltaa pintaa syvemmälle. Yrittää löytää jotain mitä en näe nyt. Onko vastaus pelkojeni takana ja siksi halunnut uskotella itselleni asioita toisin? Olenko sittenkin halunnut uskoa toisen valheilla  rakentamaa kuvaa siksi että pelkään nähdä itsessäni jotain mikä on totta? Miksi haluan olla yksin vaikka pelkään yksin olemista?  Ehkä takerruin valheisiin siitä syystä etten tuntisi olevani yksin.  Ajatus siitä että joku voisi rakastaa minua ja ajatus siitä että joku  tahtoisi rakentaa elämää kanssani saivat minut unohtamaan sen  että olen yksin.  Haavekuva jonka näen on rakennettu valheilla,  ehkä peittämään pelkoja joita en tahdo nähdä mutta joiden tiedän  olevan olemassa. Minun pitää nähdä vielä syvemmälle, nähdä pelkojen  taakse piiloutuneet syyt miksi pelkään.  Ehkä sen jälkeen voisin ymmärtää itseäni paremmin  ja voisin yrittää parantaa haavoja itsessäni.  Minun pitää vain uskaltaa sukeltaa syvemmälle.

Elämä on kaunis kaikissa sen väreissä. Näe väreinä muistoissa kaikki ne kyyneleet ja hymyt jotka kasvoiltasi ovat löytyneet. Hetket joista olet selviytynyt ovat kasvattaneet sinua ja jokainen kasvu vahvistaneet värejä. Onnellisuuden kuulet musiikkina taustalla ja rakkaus on luonut parhaimmat sävelet. Tunne värit, kuule sävelet ja näe kuinka kaunis elämä on.

Seuraa valonpisaroita niin löydät reitin valoon. Kuuntele kutsua sydämen niin kohtaat rakkauden. Tartu kiinni hetkestä niin pääset huomiseen. Avaa sydämesi niin saat vastauksen.

Vaikka yrittäisin poistaa häntä sydämestäni, rakastan häntä. Hän on raivannut paikan sydämestäni. Vaikka välillä tahtoisin sydämeni hiljenevän, laittaa hän sydämeni sykkimään ja se tuntuu ihanalta. Niinä hetkinä kun tahtoisin yrittää vihata häntä, kuulen lauseen: rakkaus on vihaa voimakkaampi

Positiivisuus jota yritän antaa on vain peitto päälläni  peittämässä ajatuksia joita piilotan. Niin väritän harmaata iloisimmilla väreillä jotta asiat  näyttäisivät paremmilta. Välillä tuntuu kuin minulta  odotetaan löytyvän joku ajatus joka antaa värin toisen  harmauden keskelle. Ja kun omat värini ovat lopussa  ja kaipaisin pientä pisaraa väriä jotta saisin lisää voimaa  taistella harmautta vastaan, annetaankin lisää mustaa  jolloin ajatukseni synkkenee. Mutta mistä saan kaiken sen  värin itselleni? Onko se siinä etten tahdo elää mustan keskellä?  Onko se niin yksinkertaista että minulla on tahdonvoima  selviytyä harmaudessa? Niin suuri tahto pitää kiinni väreistä  ja tahto löytää niitä lisää?