Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

 Luottamuksen muuri oli suuri, kunnes irronnotteet palaset tekivät siitä heikon, lähes olemattoman. Mikä antaisi suojan,  minkä taakse piiloutua kun ei ole jäljellä mitään? Epävarmuuden varjo joka Seuraa kaikissa uusissa hetkissä. Uskon puute joka estää löytämästä onnea jota kuitenkin kaipaa lähelleen. Pelko rakkaudesta, joka satuttaa pahimmalta tavalla. Miten rakentaa uudelleen luottamuksen muurin jota elämiseen tarvitaan?

  Ja niin minä heräsin, En tuntenut sydämeni Enää hehkuvan samalla tavalla. Tunsin jotakin puuttuvan. En ollut valmis lähtöösi. Jäi sydän kaipaamaan sinua

Sydämeni tuntuu raskaalta, Se ei tiedä minne sen kuuluisi Mennä. Eikä se tiedä enää Mitä sen kuuluisi tuntea. Onko sen tuntema rakkaus Odottamisen arvoista vai Ottaisiko vastaan jotakin uutta. Kannattaako vain unohtaa Ja katsoa mitä edestään löytää Vaikka pala sydämestä Irtoaa joka tapauksessa

  Kumpaa rakastan enemmän Itseäni vai sinua Kun kuljemme luotisateessa? Reitillä jossa olen maalitauluna. Haavoittuneena, melkein hengissä. Sinä joka lupasit suojella minua, Juoksit jättäen minut maahan Makaamaan. Kumpaa rakastan enemmän Itseäni vai sinua Kun haavani on parantunut Ja halusin selvitä? Sinä joka jätit minut heikkona, Lähestyt anteeksi antoa toivoen. Kumpaa rakastan enemmän Itseäni vai sinua Kun saan valita seuraavan reitin Jota kulkea?

  En tiedä kuinka pitkälle Sanat ovat vierineet, Saisi merkkejä näkyä sieltä. Ovatko sanat vielä olemassa Vai ovatko sanat haihtuneet, Vääristyneet matkansa aikana? Kieroon kasvaneita lauseita Kantautuu takaisin. Ei niiden tarkoitus ollut Tulla takaisin vääristyneenä Totuutena. Sanat jotka olemassa olivat, Muokkaantuivat joksikin muuksi  Miksi ne luotiin