Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

Kerroit kuinka paljon minua rakastat, yhteisestä elämästä ja siitä että tapahtui  mitä tahansa olisit vierelläni. Kului tunti, toinenkin Laskeutui hiljaisuus. Yritin rikkoa hiljaisuutta, en tunne läheisyyttäsi. Lisää tunteja väliin ja etäisyys kasvaa. En voi odottaa  tuntien täyttyvän rakkaudella vaikka niin minulle kerroit. Jokainen hiljainen tunti kadottaa jotakin hyvää. Jäin silti odottamaan, sylissäni antamasi toivo, tuntia jolloin saapuisit luokseni. En tiedä miksi piilouduit. Annoit hiljaisten tuntien tulla väliin. Mutta ne tunnit vei meidät  kauemmas toisistamme. Tunti 24, oli kylmä, viimein odotus loppui ja niin haihtui myös toivo. Olit liian kauan poissa, liian kauan hiljaa. Älä etsi minua. Älä anna äänesi kuulua tänne asti. Anna minun kulkea tietä, jolle minut ohjasit, ilman sinua.  Lupasit kulkea vierelläni, mutta jätit minut  kulkemaan yksin. Seuraavat tunnit jätän hyvästit sinulle. Ja huomaan että  tunneista syntyvä aika oli pakko käydä läpi. Sillä en voinut  pysäyttää aik

Pimeyden ollessa päälläni, mörköjen huudellessa vierelläni, ohjaten minua syvemmälle  pimeyteen. Tällä kertaa suljin silmäni, erisyistä. Päätin etten halua seurata mörköjä. Toistin itselleni: Minä haluan... Haluan mörköjen katoavan. Auringon löytävän minut  takaisin. Minä pystyn koska haluan sitä. Ja löysin voimani, löysin valoni. Siksi jaksan kulkea  pimeydestä pois.

Minä päästin sinut sydämeeni. Uskoin sinuun ja annoin sinun viedä palan itsestäni. Minä annoin sinun satuttaa minua. Minä toivon että annat minun mennä, sinun ei tarvitse satuttaa minua enää. Annoin sen mitä halusit vaikka se rikkoi minua. Nyt haluan siirtyä korjaamaan itseäni. Haluan hetkiä ilman sinua.

En tiedä miten pääsen eroon heistä jotka ovat pesiytyneet pääni sisään. Toinen varastaa uneni öisin, toinen ajatukseni päivisin. Heillä on ote minuun vaikka tahtoisin olla vapaa. Tahtoisin sulkea heidät pois jotta voisin jatkaa eteenpäin ilman, että joudun kantamaan heitä vaikuttaen minuun. Jos tähänkin on vastauksena, anna ajan kulua, saisi aika mennä pikakelauksella  kohtaan jossa heitä ei enää olisi. Koska toinen on paikalla öisin, toinen päivisin, en tiedä enää kumpi olisi parempi vaihtoehto, nukkua vai olla hereillä. Päivisin yritän sulkea ajatuksia vaikka tiedän sen pääsevän ajatuksiini  tavalla tai toisella. Iltaisin väsymyksen saapuessa, toivon saavani unia  joihin se ei pääsisi vaikuttamaan ja sotkemaan. Saavatko he siitä itselleen voimaa,  kun yritän päästä heistä eroon? Haihtuvatko he pois jos vain annan heidän  olla, antaen heidän vain leijua?