Tekstit

Jokin muuttunut

Joku asia on muuttunut. En tiedä johtuuko se minusta vai jostain muusta. Vai kuvittelenko vain jonkun muuttuneen? Taistelenko vain itseni kanssa? Otinko askeleen eteenpäin siksi, etten jaksa enää olla paikoillani? Minulla on tunteita, mutten tiedä haluanko niitä enää. Olenko odottanut tarpeeksi jotta alan olemaan valmis luopumaan, valmis siirtymään eteenpäin.

Tuttuun ja turvalliseen

Taistelen vastaan omia ajatuksia jotka tahtovat takaisin tuttuun ja turvalliseen. Ajatuksia siitä mitä sääntöjä itselleni laittaisin. Millaista peliä alkaisin pelaamaan. Miten voisin rajoittaa itseäni. Tämä uusi juttu joka on käynnissä, ei toimi vanhoilla säännöillä. En tavoittele voittoa vaan tämä on päämäärä jonne toivoisin pääseväni. Minun on pakko luottaa enemmän, kuin pelätä. Luottaa itseeni, luottaa toiseen. Vaikka pelkäänkin tekeväni vanhoja virheitä, olen hillinnyt itseäni ja ehkä jopa löytänyt avaimet vaikka pikkaisen vielä epäröin miten siirtyä kohti tavoitetta. Olemalla oma itseni saan sen mitä etsin. Antamalla tilaa sekä itselleni ja toiselle, mutta olemalla rohkea jatkaakseni eteenpäin, vältyn kompastumatta virheisiin jotka todennäköisesti koituisivat omaan nilkkaan ja silloin sattuu.

Onko pakko luopua?

Joudut luopumaan monesta, mutta onko pakko luopua haaveista? Pitääkö heittää luovutan-kortti pöytään jo ennen kuin harkitsee edes haaveiden toteutumista vaikeuksista huolimatta? Sinut opetetaan jo varhain, että haaveiden eteen pitää tehdä töitä jos aikoo saavuttaa jotain. Silti ympäriltäsi löydät ihmisiä jotka yrittävät tukehduttaa haaveitasi jo niiden alkuvaiheessa. Pian huomaat olevasi jo niin vanha ja mietit mitä olet saanut aikaan. Olet luopunut haaveista joko siksi että on ollut pakko, toteuttaaksesi ne haaveet jotka halusit sillä hetkellä tai haaveista keskittyäksesi vääriin asioihin, koska luulit näkeväsi niissä jotain suurta. Jos yhdistät ne pienet haaveet yhdeksi kokonaisuudeksi ja alat seuraamaan tunnetta joka tuntuu hyvältä, voit löytää sen mitä etsit. Unohda hetkeksi ne äänet jotka käskevät sinua unohtamaan itsesi ja ne jotka tahtovat sinut pysymään paikoillasi. Jos olet valmis ottamaan vastaan sen jonka edestäsi löydät, voit sanoa joskus että olet elänyt. Vaikka olet vali…

Omista sanoistani

Olen vastuussa omista tunteistani. Se miten ymmärrän asioita ovat vastuullani. En tiedä miten lakata odottamasta tapahtumaa jota odotan tapahtuvan ja johon en voi itse vaikuttaa. Mikä ruokkii toivetta joka näyttää jäävän pelkäksi haaveeksi? Mitä vaistoni sanoo? Miksi se on hiljaa, kun toivon sen heräävän? Olenko sittenkin liian heikko, etten ole valmis kenenkään koskevan minua? Olen jäädyttänyt sydämeni ja nyt pelkään lämmön sulattavan sen. Voinko vaikuttamaan omiin tunteisiini?

Kuurona sanoillesi

Haluan olla kuuro sinun sanoillesi, sillä yrität satuttaa minua lupauksilla joita et aio pitää ja pieni osa minusta tahtoisi luottaa. Muuraan itseni sinulta jottei minuun sattuisi enempää. Olen tarpeeksi oppinut ja en voi jatkaa eteenpäin samalla tavalla. En voi syyttää sinua, olen vain pettynyt itseeni. Löysin itsestäni heikon kohdan jonka minun pitää suojata. Sydämeni on hauras mutta kivinen. Siellä on se pieni jalokivi jota yrität irroittaa ja se sattuu. Haluan pitää sen itselläni ja siksi minun on pakko piilottaa se, ettei se loistollaan houkuttele enempää varkaita jotka eivät sitä osaa arvostaa. En halua enää jakaa sitä mitä minusta on muokkautunut niistä palasista jotka olen työllä saanut kasaan. Haluan pitää itseäni koossa ilman, että joku minua yrittää musertaa.

Sanoit minulle

Sanoit: En päästä sinusta irti ja jos päästäisin, en anna sinun mennä niin kauas etten saisi sinua kiinni. Nyt tunnen olevani eksynyt. En kuule sinua. Toivon sinun löytävän minut jotta pääsisin takaisin vierellesi. Ikäväni kasvaa ja minulla alkaa olemaan kylmä, sillä et ole antamassa lämpöäsi. On liian hiljaista, kun en kuule sanojasi tai hengitystäsi. Olenko ajautunut liian kauas, koska en kuule sinua vaikka huudan? Nyt tiedän että tahdon pitää sinusta paremmin kiinni, enkä tahdo eksyä luotasi. Tahdon kulkea vierelläsi, koska ilman sinua olen yksin ja kanssasi minulla on hyvä olla.

Oveeni kolkutellaan

Oveeni kolkutellaan, enkä ole varma tahdonko päästää sisälle pyrkijää. Avaamalla oven on se ainoa keino nähdä haluaako kolkuttelija edes tulla peremmälle vai onko hän vain niitä jotka sanoillaan yrittävät myydä itseään antamatta itseään lopulta jos onnistuvat. En kiellä sitä ettenkö olisi uteliaana kurkkinut ovisilmästä, kuka oveani kolkuttaa. Vaikka en olekaan vielä oveani raottanut, on tämä yhä uudelleen ilmestynyt oveni taakse. Voisin harkita raottavani ovea, turvaketjun ollessa varotoimena ja kysellä mitä asiaa kolkuttelijalla on. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Vaikka olenkin viihtynyt yksin, kaipaan sitä jotain. Ehkä kaipaan häntä jolle kerron kaiken ja jaan elämäni. Jos olenkin tehnyt peloistani tekosyyn? Ehkä tämä oveeni kolkutteleva haluaa sisälle oikeista syistä. Avaan oven hitaasti ilman turvaketjua. Vaikka pelkään päästän tulijan sisälle. Hänen lämmin kätensä tarttui käteeni. Hänen lempeä äänensä sai minua rauhoittumaan. Hetki kerrallaan hän sai poistettua pelkojan…