Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

Pieni valo

Se pieni valo joka sisälläni loisti lakkasi uskomasta siihen joka valheita toisti. Sen hehku pikkuhiljaa hiipui ja lopulta viimeinenkin kipinä sammui

Särkynyt sydän

Särkynyt sydän soittaa tarpeeksi pitkän hiljaiselon jälkeen. Tunnen tärinän sisälläni. Oletko unohtanut minut? Tuskainen pisto muistutuksena unohduksesta. Onko nyt aikaa? Pysähtyä ja kuunnella mitä sydän yrittää kertoa

Mistä se kaikki alkoi?

Yhdestä tykkäyksestä. Parista sanasta alkoi muodostua tarinaa. Pienestä hetkestä tuli aikajana kaikkineen mäkineen, juoksukilpailu aikaa vastaan. Siirtymistä eilisestä huomiseen. Mitä kaikkea se on vaatinut, unohtamatta mitä kaikkea on käytävä läpi. Lupauksia jotka ovat lunastamatta. Tunteita jotka ovat heränneet pitkän unen jälkeen. Uuden oppimista ja vanhan jättämistä. Kasvamista ja sen tuomaa kasvukipua. Kyyneleitä niin onnesta kuin turhautumisesta. Jättämättä käyttämiä hymyjä jotka ovat tulleet takaisin. Umpikujia jolloin on yritettävä tehdä päätöksiä. Unettomia öitä jolloin ahdistus tai pelko on seurana. Sitten saapui tunne jota rakkaudeksi kutsutaan. Ne kyyneleet jotka sulattavat jäässä tuntuneen sydämen. Rohkeus joka yrittää voittaa pelon. Mukanaan paljon sanoja joita ei tahtonut kuulla mutta ajan virratessa ovatkin niitä jotka antavat voimaa. Hän antaa voimaa, sinä annat voimaa. Ja herää kysymys: Mitä tekisin ilman sinua? Paljon vielä oppimista, paljon vielä etsittävä vastauksi

Eilisestä huomiseen

Kun on siirryttävä eilisestä huomiseen,  on pysähdyttävä kohtaan tänään.  On suljettava ovia.  On avattava ovia.  On opittava eilisestä ja annettava anteeksi.  Se mitä eilinen on antanut, olen sitä tänään  ja mitä saan aikaiseksi tänään, löydän sen huomenna.  Mutta mitä toivon löytäväni?  Mitä tahdon nähdä aikajanallani?  Mitä jos tahdonkin jäädä vain tähän?  Ilman että eilinen on läsnä  ja tietäen että huominen on rakentamatta.  Eilinen on aina olemassa  ja huominen on aina edessä.  Onko hetki tänään se vaikein?