Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

Välttely ja kiukun sävyiset lausahdukset ovat vahvasti läsnä. Väkisin väännetty hymy kasvoilla kertoen muille, että kaikki on hyvin. Näin se kulissi rakentuu, valheilla. Ei, en tahdo kulissi elämää. Tiedän kokemuksesta jo, ettei kulissit ole vahvoja. En voi jäädä sinne, missä en ole onnellinen. En halua valheellista rakkautta. En voi jäädä odottamaan hetkeä, jolloin kaikki olisi paremmin. Minun on mentävä eteenpäin.

Se että on sen verran useasti vedetty matto jalkojen alta,  joutuen sieltä nousemaan sekä nielemään pettymyksiä,  ettei tämä piiloleikki tunnu pahalta.  Valitettavasti tämä piiloleikki vain vie  uskoa meidän tarinasta.  Mitä pidempään piiloleikki kestää, sitä vaikeammaksi tarinan jatkuminen tulee

Taas astuu kuvioihin se kuuluisa aika. Anna ajankulua, mutta mitä aika tällä kertaa tahtoo kertoa? Mitä se tahtoo näyttää? Korjaako aika jotain vai haluaako aika antaa  vastauksia? Kuinka paljon ajalle pitää  antaa aikaa? Olenko valmis kuulemaan  mahdollisen aikakauden  päättymisen? Olenko valmis antamaan      mahdollisuuden alkavalle aikakaudelle?

Jätän oveni auki, jos kuitenkin tahdot luokseni tulla. Tai voin jättää avaimen kukkaruukun alle  merkiksi siitä ettei kuka tahansa voi sisään astella. Voin jättää eteiseen valon jotta näet minne kulkea. Siirrän esteet ettei sinun tarvitse pelätä että kompastut. Älä pelästy jollet heti näe minua, kyllä minä olen vastassa,  en vain voi odottaa paikoillani.

Haluan olla kokonainen, en vain osa. Osa joka unohtuu kiireen keskelle,  Osa jota ei haluta arjen keskelle. En halua olla vain ääni jossakin. En halua olla enää näkymätön,  Tahdon olla se joka kuuluu elämään, en vain osaksi elämään