Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

 Tuleeko talvesta sittenkin liian kylmä Kun pupu lämpöä nyt jo kaipaa. On kevääseen liian pitkä aika ja itseään syvemmälle luolaansa kaivaa. Ei sanat rakkauden pimeää poissa kauaa pidä. Ikävä ja kylmä pupun hiljaiseksi vetää. Ei hän sanoja rakkaudesta kaipaa vaan lämmintä kosketusta joka voimaa antaa. 

  Hiljaisuus, suhteen hidas kuolema, joka hiipii salakavalasti paikalle.  Kiireen salainen kaveri,  joka väsymyksestä syntyi.  Kun ei osannut pysähtyä oikealla hetkellä,  Kun unohti ne tärkeät sanat, joita tarvitaan.  M itä syvemmälle hiljaisuus pääsee,  s itä enemmän unohtaa ääneen sanoa pelastavat sanat

 Löysi murmeli kauniin pupun ja tarjosi vaivihkaa sydäntä.  Katseli pupu hetken ja taskuun sen sujautti. Meni päivä. Meni viikko ja sydän taskussa alkoi painaa. Ja huomaamatta murmeli ja pupu liikaa toisistansa nauttii. Alkoi huominen heille hahmottua ja sydän molemmilla loistaa. Ei vielä tiedä kuinka raskas onkaan, matka jolle lähtivät. Seikkailu on valmis, minne tie sitten viekään. Aika kului ja sydän taas alkoi painaa, sanoi murmeli ne sanat jotka pupun voi karkuun laittaa. Vaikka pupu vähän säikähti päätti itsekin tunnustaa ja matka kohti huomista jatkua näin sai. 

  Niin saapui talvipakkanen, eikä pesää saaneet yhteistä. Niin pupu ja murmeli kylmissään, omissa koloissaan värjötellä saavat.  Oli kesän kiireet vieneet osan ajoista tärkeistä, kun eivät riittävästi panostaneet.  Lämmittääkö ajatus tulevasta, koko talven yli? Riittääkö voimat kevääseen ja rohkeus kulkea toisen luo?

Ei pupu kaunis, unelmiaan jahdatessaan, nähdä enää osannut mitä kaikkea itsellään onkaan. Unohti arvostaa kaikkea arvokasta mitä matkallaan on saanut. Pieni kolahdus takaisin hetkeen jolloin pysähtyä joutui. Huomasi jälleen sen, että onkin jo kaikki mitä tarvitsee. Ei kaiken tarvitse olla suurta ja ihmeellistä. Pitää alkaa taas nauttia niistä, mitä itselleen on saanut.

Pupu tahtoisi hypätä, murmeli pysyä piilossa. Mutta mistä löytyy ratkaisu paras? Eivät halua ilman toista elää, mutta huomista yhteistä eivät rakentaa uskalla. Missä olisi tuo pesä yhteinen kun huominen siirtyy aina yhden eteenpäin.  Pupu odottaa huomista, onko se tänään? Murmeli lupauksia lahjoihin täyttää. Riittääkö lahjaksi lupaus joka vain sanoilla piirretty onkin?  On heillä kuitenkin jotain arvokasta, mitä yhdessä kannattaa suojella. Ei kaikki löydä sellaista, eikä edes uskalla. Ja se uskallus pelottaa myös heitä, on se tunne painoltaan sen verran suuri.  Vaikka aina siirtyykin, aika yhteinen. On toivo yhä olemassa ja ohjaa suuntaan oikeaan. Kyllä kaikki ajallaan, paikan näyttää silti. Yhdessä he voittavat pelot jotka ympärillä vaanii.