Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

 Ei murmeli ole sittenkään Valmis toivoa pois heittämään  Eikä pupua sydämestään päästämään. Pitää rohkeus ensin jostain löytää Ja rakkautta pupulle näyttää. On sittenkin parempi toisen kanssa kulkea Kuin rakkaansa elämästään sulkea. On matka vielä pitkä ja raskas Mutta onneksi on vastassa se oma rakas.

On murmelin vaikea nukkua, kun möröt vaanii siellä, täällä.  Ei päivisinkään liikkua uskalla kun joutuisi kulkemaan heikolla jäällä.  On liian pitkä matka pupun luokse päästä, eivätkä möröt lainkaan murmelin hermoja säästä.  On yksin parempi, luulee hän niin. Eikä pupulle tarjota voi turvaa siis. Ei uskalla uskoa että yhdessä vois, Häätää kamalat möröt jonnekin pois.

  Tulit sokeaksi, läsnäololleni.  Et enää nähnyt minua.  Tulit kuuroksi, sanoilleni.  Et enää kuullut ääntäni.   Tulit mykäksi, vastauksille.  Et enää kertonut rakastavasi.   Tulin mykäksi, sillä miksi puhua kuuroille korville.  Tulin kuuroksi, vastasit liian myöhään.  Tulin sokeaksi, sillä en näe sinua, lähdettyäni pois.

 Kirje Murmelille: Ja mä aion kulkea kanssasi tulevaisuudessa kaikki ne synkimmätkin hetket läpi. Katsoa kanssasi uudet kauniit auringonnousut jotka ovat täynnä toivoa. Tiedän ettei elämä ole ruusuilla tanssimista mutta yhdessä kaikki on vähän helpompaa

Odota minua, olen tulossa Luoksesi, kotiin. Olen hukassa, Vielä enemmän, jos en lämpöäsi tunne.

 Nyt se pitkä ja kylmä aika tulla taisi Kunpa pupun vieressä olla saisi. On välissä muurit korkeat ja suuret, Ainoa toivo on rakkaudet syvät juuret.