Laastarin peittämää

En ole koskaan pitänyt laastareista.
Lähiaikoina olen alkanut etsimään laastaria.
Kuvitelen tarvitsevani sitä vaikka usein 
siitä tuleekin olo, että se on väärin.
Hetkellisesti tarvitsen laastaria peittämään
turhautumiseni. Joskus taas paikkaamaan
pettymyksen ja yksinäisyyden.
Totuus on se ettei laastari korjaa tai peitä
niitä tunteita joita tunnen.
Haen lohtua kun pelkään. Tekosyitä hetkellisesti 
paeta ja kuvitella, että tarvitsen helpotusta.
Enemmän tarvitsen rohkeutta.
Hyväksyä että rakastan.
Luottaa siihen, etten tarvitse laastaria
vaan ottaa se jonka tiedän antavan 
minulle sen jota oikeasti tarvitsen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kanssasi olen vahvempi

Eilisestä huomiseen