Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

Kun sinulla on hetkiä  jolloin olet varjossa, haluan etsiä sinulle valoa jotta sinulla olisi parempi olla. Kun minulla on huono olla saat oloni paremmaksi silloinkin kun se on sinulle  vaikeaa. Kun olet liian kauan hiljaa, kaipaan ääntäsi. On hetkiä kun haluaisin olla vierelläsi, vaikka vain hiljaa. En itsekään ole aina se vahvin mutta kanssasi olen vahvempi.

Jossain kohtaa vain luovutin haavailemasta,  uskomasta ja odottamasta. Päivät vaihtuivat  suorittamiseen ja arki alkoi hävittää kaikkia  niitä intohimoja ja haaveita mitkä antoivat  siivet jaksaa eteenpäin. Selviytyminen ja  pakon omainen jaksaminen yhden päivän kerrallaan ilman intohimoa ja toivoa saa hetkeksi miettimään  miksi edes yrittää. Pitääkö elämän oikeasti olla näin  tylsää millaiseksi se on muuttunut? Onko pakko vain  tyytyä pelkkiin arkipäivän pieniin iloihin?

Takaportti vieläkin auki vaikka olen yrittänyt sitä hakaan laittaa. Liian paljon epävarmuutta vieläkin joka hidastaa sulkemista. Vaikka kuulen ne sanat ja näen ne rajat en varma ole niistä. Multa puuttuu se lukko vaikka avain jo löytyy. Puuttuu se varmuus  vaikka tahdonkin uskoa. Mitä tarvitsen  että voisin laittaa edes  takaportin haalla kiinni?

Ehkä tämä on vain kiikkulautailua, kun toinen on alhaalla on toinen ylhäällä ja toisinpäin. Emmekä taida onnistua tasapainoon jotta olisimme samalla tasolla.