Arkipävä

Jossain kohtaa vain luovutin haavailemasta, 
uskomasta ja odottamasta. Päivät vaihtuivat 
suorittamiseen ja arki alkoi hävittää kaikkia 
niitä intohimoja ja haaveita mitkä antoivat 
siivet jaksaa eteenpäin. Selviytyminen ja 
pakon omainen jaksaminen yhden päivän kerrallaan
ilman intohimoa ja toivoa saa hetkeksi miettimään 
miksi edes yrittää. Pitääkö elämän oikeasti olla näin 
tylsää millaiseksi se on muuttunut? Onko pakko vain 
tyytyä pelkkiin arkipäivän pieniin iloihin?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kanssasi olen vahvempi

Kun sinulla on hetkiä  jolloin olet varjossa, haluan etsiä sinulle valoa jotta sinulla olisi parempi olla. Kun minulla on huono olla saat oloni paremmaksi silloinkin kun se on sinulle  vaikeaa. Kun olet liian kauan hiljaa, kaipaan ääntäsi. On hetkiä kun haluaisin olla vierelläsi, vaikka vain hiljaa. En itsekään ole aina se vahvin mutta kanssasi olen vahvempi.
Lue lisää

Eilisestä huomiseen

Kun on siirryttävä eilisestä huomiseen,  on pysähdyttävä kohtaan tänään.  On suljettava ovia.  On avattava ovia.  On opittava eilisestä ja annettava anteeksi.  Se mitä eilinen on antanut, olen sitä tänään  ja mitä saan aikaiseksi tänään, löydän sen huomenna.  Mutta mitä toivon löytäväni?  Mitä tahdon nähdä aikajanallani?  Mitä jos tahdonkin jäädä vain tähän?  Ilman että eilinen on läsnä  ja tietäen että huominen on rakentamatta.  Eilinen on aina olemassa  ja huominen on aina edessä.  Onko hetki tänään se vaikein?
Lue lisää