Olenko niin kovasti halunnut hyväksentää ja rakkautta että olen kerta toisensa jälkeen päästänyt liian lähelle myrkylliset käärmeet? Olenko halunnut paikata tyhjyyttä niin paljon että olen halunnut uskoa hyvään, kunnes olen huomannut minuun taas sattuvan? Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Mitä se kertoo minusta, kun valitsen sokeana myrkkykäärmeet jotka saavat kiedottua minut vangikseen? Antanut satuttaa itseäni, uskoen valheisiin. Mihin enää uskaltaa luottaa, kun liian kauan kuuntelee lauseita joita luullaan minun haluavan kuulla? Onko minulle koskaan sanottu aitoa Rakastan sinua lausetta? Olenko ollut aidosti tärkeä, heille jotka niin ovat minulle vakuuttaneet? Jokainen käärme joihin olen törmännyt, joiden myrkky on minuun vaikuttanut, on vienyt minulta palan pois. Rikkonut minusta jotain. Silti olen pitänyt kiinni toivosta. Toivosta joka sanoo: Jonakin päivänä.... Vaikka olen päässyt käärmeiden otteesta ja saanut haihdutettua myrkyt, luvannut itselleni: Ei enää. Mikä saa m