Kiire

 En tarkkaan tiedä missä kohtaa huomasin
että elämääni oli saapunut sellainen kuin kiire.
Jossain kohtaa vain tajusin että aikani kuluu
pikakelauksella eteenpäin.

Oikeastaan aikani menee niin vaudikkaasti
tilanteesta toiseen etten edes tiedä olenko nukkunut
missään kohtaa, sillä levollinen olo ei tunnu olevan läsnä päivien aikana.
Ehkä vain olen laittanut itseni automaattitilaan johon on jäänyt
kelausnappula jumiin. Hetket vain tuntuvat liian nopeilta ja kokoajan
on epävarmuus siitä riittääkö aika tai olenko muistanut kaiken
mitä minun piti muistaa. Kiireen kaverina tul itietenkin väsymys,
joka nähtävästi nauttii siitä että saa sekoittaa ajantajua ja sen toiveena on
ettei kaikki onnistuisi odotetulla tavalla. Ja kun voisi olla se hetki
että voisi levätä, muistuttaa kiire jo aikataulusta ja seuraavasta tehtävästä
joka pitää hoitaa ja suorittaa. Toivon että saisin tuon kelausnapin korjattua
jotta rauhallisempi tempo saapuisi tahdittamaan näitä päiviä.