Pupu ja Murmeli osa 11
Istui pupu rannan kivellä
Ja katsoi nousevaa aurinkoa.
Tunsi kaikki ne värit jotka toivoa hehkui.
Mietti onneaan jonka lahjaksi on saanut
Ja rakkautta joka sydäntä lämmitti.
Palasina
Kiitos heille jotka ovat lämpöni vienyt, tehden minusta kylmän ja heille jotka sydämeni rikkoneet. Palasista koonnut yhä uudelleen, tehden sydämestä vahvan mutta pelokkaan. Jossain sirpaleiden takana, toivo rakkaudesta elää vaikka liian varovainen onkin. Ehkä kylmyys joskus väistyy ja annan vielä lämpöä
Kommentit
Lähetä kommentti