Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

Ehkä olen elänyt jonkinnäköisen kuplan sisällä.Nyt huomaan kuinka kuplaan on tullut reikiä ja kupla ympärilläni kutistuu minua kohti. Vielä minua ei ahdista, vaikka ilma jota hengitän alkaa tuntumaan raskaalta. Sen sijaan että olen halunnut ajatella positiivisesti, olen alkanut keräämään negatiivisia lauseita joita kuulen ympärilläni. Olen alkanut epäilemään liikaa lauseita joita minulle sanotaan. Haluan tietää lauseiden tarkoitusta. Miksi minulle sanotaan lauseita jotka tarkoittavat jotakin muuta miltä ne kuulostavat?Olenko kuplan sisällä siksi, että halusin uskoa? Minun pitää vapauttaa itseni, luottaa itseeni enemmän ja kuunneltava sitä ääntä joka minua johdattaa aina eteenpäin.

Jokaisella meistä on varmasti omat käsityksensä kuka on hän joka iltaisin saapuu luoksesi ja tavallaan antaa sinulle riittävän levon sekä sopivat unet. Minulla se on Nukkumasa. Minun ja Nukkumasan yhteistyö on aina ollut hyvä. Hän saapuu sovitusti ja antaa tarpeellisen määrän hyvälaatuista unihiekkaa. Saankin siksi nauttia mielenkiintoisista unimatkoista. Eräänä iltana Nukkumasan tilalle tulikin joku toinen, tuuraaja, sillä Nukkumasa jotain kumman syystä onkin toistaiseksi lomalla. Tämän tuuraajan kanssa yhteistyö ei näytä sujuvan. Hänen unihiekkansa on huonolaatuista, hän myöhästelee toistuvasti ja työnlaatu kokonaisuudessaan on huonoa. Nyt kärsin univajeesta. Saan liian vähän sitä huonolaatuista unihiekkaa jonka seurauksena olen väsynyt. Unimatkani ovat olleet sekavia ja häiritseviä, enkä tunne oloani yhtään levänneeksi. Olen yrittänyt tavoitella Nukkumasaa ja toivoisin hänen palaavan töihin, sillä kaipaan häntä. Toistaiseksi en ole saanut kaipaamaani vastausta mutta olen pyytänyt

Jännältä tuntuva haaste on muuttunut odotuksen jälkeiseksi mahdottomuudeksi. Uteliaisuuteni alkanut muuttumaan siihen pisteeseen, ettei luovuttaminen olisi enää huono vaihtoehto. Lauseet jotka ennen antoivat sitä toivoa, on todellakin vain lauseita ilman tarkoitusta.Miksi rakentaa sanoista lauseita, jos ei tahdo niistä tarinaa? Tätä tämä on, sanoja sanojen perään jotka jäävät odottamaan tarinaa jota ei koskaan tule. Mutta miksi olen jäänyt sanojen väliin? Jämähtäen odottamaan sitä hetkeä jolloin tarinan pitäisi alkaa. Tai vaihtoehtoisesti olen sanojen välissä enkä näe tarinaa jossa olen.

Möröt pystyy voittamaan. Rohkeutta on rakastaa. Älä tukehduta niitä keijuja jotka valoa antavat jotka johdattavat sinua varjosta auringon valoon. Sinulla on vielä paljon hyviä hetkiä edessä, älä anna mörköjen antaa sinun uskoa, että sinun on aika luovuttaa.

Tahdon pitää sydämeni rasiassa. Turvassa pahoilta sanoilta, ahneilta käsiltä, itsekkäiltä teoilta. Tahdon pitää itseni piilossa, loukkaavilta sanoilta, arvostelevilta katseilta, kepeiltä joilla lyödä. Tahdon löytää takaisin, sanat onnesta, polut voimasta, ilot rakkaudesta.

Ei saa elää historiaa, eikä saa liikaa odottaa sitä jotakin päivää. Kaikesta huolimatta on onni olla tässä hetkessä. Huomenna tämä päivä on historiaa ja huomenna on tulevaisuus

Suden nään edessäni tuolla. Mitä se minussa herättää? Pelkoa, jännitystä. Se lähestyy. Mitä minä teen? Sydän hakkaa. Seison hiljaa. Suljen silmäni. Juoksenko pakoon? Se on lähellä. Tunnen sen. Jännän tunteen vierelläni. Avaan silmäni. Siinä se seisoo. Minua katsoen. Susi Ottaa askeleen. En enää pelkää. Otan askeleen. Lähdemme kukemaan. Yhdessä, vierekkäin.

Minä pyörin ja hyörin odottaen sinua. Sinähän saavut luokseni, iltaisin Oletko unohtamassa minut kun saavut liian myöhään. Liian pieni annos ei riitä saavuttamaan seuraavan päivän aherrusta. Minä rukoilen ja pyydän että saapuisit luokseni. Antaisit eväät huomiselle. Minä tarvitsen sinua, minä tarvitsen unta ja ilman sinua en voi nukkua.

Olen taas ajautunut jonkinnäköiseen aikatunneliin joka aika ajoin vie ajantajuni aivan uudelle tasolle. Oikeastaan se tekee minusta hetkellisesti sokean ja kun taas tipahdan satunnaiseen hetkeen, mietin minne katosi hetki aikajanaltani. Ihmissuhteiden ylläpitämiseen ei aikani nähtävästi riitä. Se kenen kanssa tahtoisin aikaani jakaa on jäänyt odotustilaan nimeltään: Kyllä me yhteinen tulevaisuus saadaan. Valitettava tosiasia taitaa olla se, että sitä hetkeä emme saa kiinni.

Päätökset joita teemme, antavat aina uuden tien mitä kulkea. Joskus vastauksen saa hiljaisuudesta, joskus pelko saa vallan. Rohkeutta on rakastaa ja toteuttaa haaveita. Joskus hyppy tuntemattomaan on parasta mitä voit itsellesi tehdä. Mitään ei voita jos ei uskalla tarttua hetkeen. On osattava olla kiitollinen. On osattava antaa anteeksi. Elämä on myös oppimista. Kokemukset joita kohtaamme opettavat ja kasvattavat meitä. Tunne tunteet sellaisina kuin ne tuntuvat, ne ontavat hetkille merkityksen. Se mitä teet tänään jää huomenna historiaan mutta antaa avaimia tulevaan.

Jos voisin, olisin vierelläsi ja sanoisin:Olet tärkeä minulle. Jos voisin,olisin siellä pitämässä kädestäsi kiinni ja sanoisin: Olen tässä. Jos voisin, olisin siellä antaisin suukon ja sanoisin: Rakastan sinua. Vaikka olen täällä, voin silti kertoa sinun olevan tärkeä ja rakastan sinua. Älä unohda että olen täällä, olemassa sinulle

Hiljaisuus joka ympäröi minut, laittaen samalla ylleni valmiustilan joka pakottaa odottamaan. Odottamaan sitä pirinää joka antaisi tietoa. Tietoa selviytymisestä ja toivoa huomisesta. Huomisesta joka silti on liian kaukana. Liian kaukana mutta olemassa kun sinne asti pääsee.

En taida haluta kenenkään kulkevan vierelläni. Olen tarpeeksi etsinyt sitä tienhaaraa mistä mahdollisesti olisin voinut vastaantulijan löytää joka kanssani tahtoisi kulkea samaa matkaa. Aina kun eteeni sattuu tulemaan jotain mielenkiintoista jonka haluan tutkia tarkemmin, heitetään jokin este, etten voi kuin kiertää se ja kiertäminen vie aikaa ja silloin olen myöhässä. En siksi enää jaksa yrittää ja olen päättänyt olla tutkimatta mielenkiintoiselta tuntuvia vastaantulijoita. On myös asioita joita olen toivonut ja joita en ole saanut mahtumaan aikaan jonka vuoksi olen jättänyt mahdollisuudet pois. Ja niistä mitä olen saanut yrittää, on esteet muuttanut sen hetken odottamiseksi. Lopulta huomaan odottavani aikaa jota en tule saamaan. Etsien hetkeä jonka olen joutunut siirtämään aikaan jota en voi luvata, koska en tiedä kuinka kauan kestää kiertää mikäkin este. Jokainen tielläni oleva este antaa minulle luovuttamisen tunteen. Tunteen etten jaksa enää kiertää, koska hetki jota toivon on