Rikkinäinen

Miksi loukkaantuisin asioista joista on tullut minulle jo normaalia?

Niin kauan kuin minulla on toivoa, tulen satuttamaan itseäni yhä uudelleen

ja uudelleen. Hän ei saanut aikaiseksi vahinkoa, koska vauriot joita minussa on,

ovat tulleet jo aikoja sitten. Se mitä hän olisi voinut antaa olisi ollut pala luottamusta

jonka kadotin vuosia sitten.

Vaikka minulla on toivoa, minulla ei ole luottamusta. Sellaista luottamusta jota tarvitsen.

On paljon asioita joita minun pitää hyväksyä itsessäni. Yksi niistä on se että olen liian rikkinäinen.

Jollakin tapaa viallinen.

Mitä olen hyötynyt siitä että olen positiivia asioita kantava?

Niistä on tullut minulle enemmän kirous joilla olen rikkonut itseäni enemmän kokemusten kautta.

Eteeni tulee hetkiä kun tunnen kipua kun sirpaleita hajoaa vieläkin pienempiin osiin.

Valitettavasti en ehdi korjaamaan itseäni niin nopeasti ennen kuin minusta sirpaloituu sirpale.

En voi enää kuin hyväksyä se että hajoan. Opetella paremmin elämään kivun kanssa.

Kivun jotka sirpaleet saavat sisälläni aikaan.

Kaikesta tästä on muodostunut minulle normaalia.