Sisäinen tulivuori

Olen piilottanut itseeni paljon tunteita, tietoja ja ajatuksia.

Ne ovat sisällä jossain etten itsekään pääse niihin. Välillä kyyneleeni polttavat silmiäni

ja silmistäni näkee vain tyhjyyden. Peitän pahan oloni jakamalla muille positiivisuutta.

Minulle kuuluu aina hyvää vaikka sisälläni on purkautuva tulivuori.

Minkä saa minut jaksamaan?

Miten olen oppinut hillitsemään sisälläni olevan tulivuoren niin ettei se polta muuria

jonka ympäröimänä se on?

Sen lisäksi että sisällä on tulivuori, olen vuoristoradassa jonka kyydissä taas yritän pysyä.

Yritän ymmärtää itseäni, miksi tunnen jotakin tunnetta jolla ei ole ulospääsyä.

Rakastanko oikeasti vai kuvittelenko sen siksi etten kadottaisi sitä uudelleen?

Tunnen paljon vihaa mutta uskottelen itselleni kaiken olevan hyvin. Puen pahan oloni kauniisiin vaatteisiin

jotta se edes näyttäisi paremmalta.