Minä hölmö

Ja minä hölmö uskoin sanoihin 
joilla ei ollut tarkoitusta.
Jäin odottamaan valheellista huomista 
joka ei koskaan kääntynyt täksi hetkeksi.
Annoin haaveiden juurruttaa itseni paikoilleni. 
Nyt sokeana katson kuinka aika kulkee ohitseni. 
Tunnen kuinka sydämeni hehku hiipuu. 
Missä on se kohta minussa joka 
vielä pakottaa seisomaan paikoillani? 
Uskallanko tarttua käteen joka minut 
voisi repiä eteenpäin? 
Vai teinkö itsestäni heikon ja kuuron 
sanoilla jotka päästin sisälleni?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kanssasi olen vahvempi

Eilisestä huomiseen