Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

 Tuleeko talvesta sittenkin liian kylmä Kun pupu lämpöä nyt jo kaipaa. On kevääseen liian pitkä aika ja itseään syvemmälle luolaansa kaivaa. Ei sanat rakkauden pimeää poissa kauaa pidä. Ikävä ja kylmä pupun hiljaiseksi vetää. Ei hän sanoja rakkaudesta kaipaa vaan lämmintä kosketusta joka voimaa antaa. 

  Hiljaisuus, suhteen hidas kuolema, joka hiipii salakavalasti paikalle.  Kiireen salainen kaveri,  joka väsymyksestä syntyi.  Kun ei osannut pysähtyä oikealla hetkellä,  Kun unohti ne tärkeät sanat, joita tarvitaan.  M itä syvemmälle hiljaisuus pääsee,  s itä enemmän unohtaa ääneen sanoa pelastavat sanat

 Löysi murmeli kauniin pupun ja tarjosi vaivihkaa sydäntä.  Katseli pupu hetken ja taskuun sen sujautti. Meni päivä. Meni viikko ja sydän taskussa alkoi painaa. Ja huomaamatta murmeli ja pupu liikaa toisistansa nauttii. Alkoi huominen heille hahmottua ja sydän molemmilla loistaa. Ei vielä tiedä kuinka raskas onkaan, matka jolle lähtivät. Seikkailu on valmis, minne tie sitten viekään. Aika kului ja sydän taas alkoi painaa, sanoi murmeli ne sanat jotka pupun voi karkuun laittaa. Vaikka pupu vähän säikähti päätti itsekin tunnustaa ja matka kohti huomista jatkua näin sai. 

  Niin saapui talvipakkanen, eikä pesää saaneet yhteistä. Niin pupu ja murmeli kylmissään, omissa koloissaan värjötellä saavat.  Oli kesän kiireet vieneet osan ajoista tärkeistä, kun eivät riittävästi panostaneet.  Lämmittääkö ajatus tulevasta, koko talven yli? Riittääkö voimat kevääseen ja rohkeus kulkea toisen luo?

Ei pupu kaunis, unelmiaan jahdatessaan, nähdä enää osannut mitä kaikkea itsellään onkaan. Unohti arvostaa kaikkea arvokasta mitä matkallaan on saanut. Pieni kolahdus takaisin hetkeen jolloin pysähtyä joutui. Huomasi jälleen sen, että onkin jo kaikki mitä tarvitsee. Ei kaiken tarvitse olla suurta ja ihmeellistä. Pitää alkaa taas nauttia niistä, mitä itselleen on saanut.

Pupu tahtoisi hypätä, murmeli pysyä piilossa. Mutta mistä löytyy ratkaisu paras? Eivät halua ilman toista elää, mutta huomista yhteistä eivät rakentaa uskalla. Missä olisi tuo pesä yhteinen kun huominen siirtyy aina yhden eteenpäin.  Pupu odottaa huomista, onko se tänään? Murmeli lupauksia lahjoihin täyttää. Riittääkö lahjaksi lupaus joka vain sanoilla piirretty onkin?  On heillä kuitenkin jotain arvokasta, mitä yhdessä kannattaa suojella. Ei kaikki löydä sellaista, eikä edes uskalla. Ja se uskallus pelottaa myös heitä, on se tunne painoltaan sen verran suuri.  Vaikka aina siirtyykin, aika yhteinen. On toivo yhä olemassa ja ohjaa suuntaan oikeaan. Kyllä kaikki ajallaan, paikan näyttää silti. Yhdessä he voittavat pelot jotka ympärillä vaanii.

Alkoi kiire painaa harteilla  niin pupulla kuin murmelin.  Mistä lisää aikaa saisi,  etteivät toisiaan sen alle unohtaisi? Ymmärtävätkö ollenkaan, kuinka tärkeää on se pieni hetki,  pysähtyä kertomaan, kuinka toista rakastaa.  Ei aina voi luottaa vain siihen huomiseen, jos aika rientää uhaten.  Ei kiire lopu, jos pysähtyä ei osaa.  Eikä pesä rakenna, itse itseään.  Ja siihen molempia tarvitaan.  Pian on aika kylmyyden ja lämpöä kaipaa kumpainen. Joten pupun ja murmelin pitää ihan tosissaan, alkaa kiirettä hidastaa.

 Halusin vaientaa äänen pois päästäni, äänen johon olin turvautunut, joka oli osa elämääni. Nyt haluan keskittyä asioihin jotka ovat minulle uusia, osa unohdettuja. Kosketus, toisen hengitys iholla, lämpö ja sydämen lyönnit jotka kuulin painaessani korvani rinnalle. Haluan opetella uuden äänen jonka kuulen, ääneen jota voisin koskettaa koska se on lähellä. Opetella kieltä jota ei puhuta äänellä vaan keholla, se hämmentää minua. Ennen odotin ääntä jonka vain kuulin, nyt odotan kosketusta jonka tunnen ihollani. Ja hiljaisuus joka ennen oli hiljaisuutta on muuttunut hiljaisuuteen joka on lämmintä hengitystä jonka tunnen lähelläni. Näen katseen josta huomaan olevani olemassa ja tiedän oikeasti olevani jotain muuta kuin haave jostain tulevaisuudesta.

 En ole paha ihminen vaikka jätin sinut tienposkeen jatkaessani matkaa ilman sinua.  En ole paha ihminen vaikken katsonut taakseni ja varmistanut oletko kunnossa.  En miettinyt miten pärjäät, olethan sinä kaikesta selvinnyt ennenkin  En ole paha ihminen vaikka valehtelin sinulle. En ajatellut että voisin särkeä sinua, sillä olethan sinä vahvin jonka tiedän.

 Millaisen jäljen jätät toiseen? On niitä jotka vain hetken ovat luonasi kunnes katoavat tai poistuvat. Voit saada selityksen tai vain huomaat ettei  toinen enää olekaan siinä.  Ehkä sait lupauksia ja uusia haaveita jotka jäivät tyhjiksi toisen jättäessä sinut  yksin. Jäikö sinulle mitään toisen ollessa  vain hetken vierelläsi?  Millainen jälki sinuun jäi? 

  Hetken kaunista Mutta odottamatta katosi Ja jätti jälkeensä tyhjyyden. Kaikki loppuu aikanaan Niin kävi tähdenlennoksi Kutsutulle suhteelle Jonka olisi toivonut jatkuvan 

Mitä jos sydämeni väärin valitsee? Minulla on onni. Minulla on hyvyys. Silti jännitys nimeäni huutaa. Kutsuen seikkailuun  Tielle kiviseen Jossa huominen ei koskaan ole varmaa

 Tykkäät minusta  haluat vierellesi  mutta et mitään  sen suurempaa. Tiputit minut kaveri asteelle. Halusin sinut  kokonaan.  En vain puoliksi. En vain hetkeksi  kainalopaikkaa täyttämään

Löysinkö sittenkin  itselleni vain pehmolelun jonka kainalossa on hyvä olla. Pehmolelun jonka kanssa ei jutella enempää mitä on pakko ja hiljaisuus on enemmän läsnä kuin puhe.  Pehmolelun jonka kanssa kaikki on  enemmän tylsää ja keskinkertaista vaikka kaipaisi jännitystä ja salamointia. Halusinko hetken rauhaa jolloin pehmolelu osui kohdalle. Mutta kuinka kauan se riittää? Itseäni tuntien, tulen kaipaamaan seikkailuja joita tuskin pehmolelu pystyy minulle tarjoamaan

 Annoin sinulle kasvot,  sillä minun on vapautettava  itseni kahleista jotka rajoittavat  minua liikaa.  En voi enempää antaa anteeksi  tekosyille, koska en halua  ymmärtää niitä enää.  Annoin sinulle kasvot,  sillä valheet kasvoivat liian suuriksi. Ne painavat liikaa harteilla,  tehden askelista raskaita,  hidastaen matkaani tulevaisuuteen. Annoin sinulle kasvot,  sillä halusin nähdä  opettajani, kasvattajani ja ohjaajani  joka tärkeinä hetkinä oli  turvaamassa matkaani  vaikka pelkäsikin liikaa tulla nähdyksi.  Pelkäsi tulla tarpeeksi lähelle

 Annoit lupauksen ja tiedän ettet pysty  sitä pitämään. Lupauksen jota et pysty antamaan. Jätät minuun aukon  jota ei voi täyttää  ja jää vajaaksi  lupausten kokoisten aukkojen, sillä niitä kertynyt jo  tarpeeksi 

 Rakkaus on voima joka meitä eteenpäin kantaa. Olet valo joka pitää pimeyden poissa. Kun tuntuu että eksyisin, sydän löytää aina luoksesi. Sillä sinä olet kotini  jossa minulla on hyvä olla.

 Jokainen meistä tarvitsee sen joka uskoo sinuun ja tönäisee  oikeassa kohdassa eteenpäin. Kasvoton mies on minulle se. Hänen kanssaan uskallan kulkea kohti huomista. Myös silloin kun epäröin. Hänen ansiostaan olen löytänyt paljon hyvää ja taistelemisen arvoista. En enää pelkää niin paljon kuin ennen ja olen onnellisempi

 Muistatko, kun sydämesi rikkoutui tuhansiksi säröiksi? Muistatko, kun liimasit jokaisen palan takaisin yhteen? Muistatko, kun hymyilit ensimmäisen kerran sen jälkeen? Muistatko, kun uskalsit rakastua  uudelleen? Muista, että olet vahva ja selviät. Muista rakastaa ja olla onnellinen.

  Tien risteys jossa pitää valita kumpaan suuntaan jatkaa matkaa. Kaikkea ei voi saada. Mitkä asiat tekevät minusta onnellisen? Mitä minä tunnen ja mitä minä haluan? Vaikka tietäisin vastaukset en osaa valita tietä. En ole ennustaja mutta tuntuu että löytäisin etsimäni molemmista suunnista ja tiedän etten voi niitä samaan aikaan kulkea. Enkä voi toivoa teiden  yhdistyvän, sillä se sokeuttaa minua näkemästä sitä mitä minulla on ja laittaa minut haluamaan niitä asioita joita  halusin löytää tieltä jota en valitse.

Kasvoton mies on kasvattanut minusta sellaisen, että tykkään itsestäni tällaisena mitä olen nyt. Hän ei ole antanut minun  eksyä ja on antanut minulle rohkeutta. En tiedä olisinko ilman häntä uskaltanut toteuttaa kaikkea niitä asioita, mitä olen kokenut sen jälkeen, kun päätin tahtovani kasvottoman miehen kanssa lähteä kulkemaan eteenpäin. Ehkä meidän oli tarkoitus kohdata siksi että kasvatamme ja tuemme toisiamme yrittäessä rämpiä eteenpäin. Me muistutamme toisillemme ettei toivosta saa luopua ja näytämme valoa kun toinen astuu välillä pimeään.

 Niks, Naks langat kätkee. Niin, näin mun on pakko mennä. Voi, voi et tahtonut tulla kanssani tutkimaan uusia teitä

 Jos päivä olisi meille yksi askel, olemme päässeet pitkälle. Valitsimme ehkä sen vaikeimman  tien kulkea, mutta aloitimme sen yhdessä. Vaikka historiaa olemme saaneet aikaan, lauseesi jonka minulle sanoit: Tästä se vasta alkaa, niin monta vuotta olet minua jaksanut ja toivottavasti jaksat vielä monia vuosia eteenpäin. Sait minut muistamaan miksi valitsin sinut. Meidän matka ei ole lähelläkään loppua  ja meitä odottaa monet seikkailut

 Miten saisin sinut uskomaan parempaan, möröt sun viereltä häipymään? Riittääkö rakkauteni valo valaisemaan sinun tietäsi? Antamaan toivoa jaksamaan painajaisten yli. Rakkauteni siipien alle sinut suojaan otan. Jos sinun voimasi sinne asti riittävät. Sinun ei tarvitse aina olla vahva, anna minun kantaa sinua.

 Pettymyksien ylipääseminen ja uusien mahdollisuuksien antaminen on myös tullut tutuksi kasvottoman miehen kanssa. Kuinka paljon hän on minut laittanut odottamaan ja kuinka useasti olemme käyneet asioita läpi jotka eivät olekaan mennyt niinkuin olisin toivonut. En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi otin itselleni odottajan roolin. Vaikka kuljenkin eläen  eteenpäin, Seuraa kasvoton mies vierelläni silti. Välillä tuntuu,  että hänellä on ehdot joita itse muokkaan omiin tekemisiini. Joten minusta on tainnut tulla itsestäänselvyys, koska olen aina saatavilla.

 Olit virhe jonka minun piti käydä läpi. Tiesin että satutat  mutta en tiennyt sitä kuinka paljon vaatii koota itseni takaisin. Veit palasia joita en voi korvata. Ja ne palaset tarvitsen jotta olisin kokonainen. En voi kuin toivoa että aika on liimaa joka muokkaa minut ehjäksi.

 Koska kasvottoman miehen kanssa mikään ei ole ollut helppoa ja huonoja hetkiä  löytyy siinä missä hyviäkin, en halua jäädä niihin huonoihin hetkiin pitkäksi aikaa pyörimään. Olen oppinut että hyvät hetket antavat voimaa vaikeiden hetkien ollessa paikalla. Olen yrittänyt pitää kiinni toivosta jonka olen saanut. Toivo on antanut minulle siivet

 Myrskyn jälkeen alamme etsiä asioita, toivoen löytävämme niitä, joista voisimme vielä rakentaa jotain ehjää. Saako rikkoutuneista, palasista rakennettua enää mitään ehjää? Vai onko se epätoivoinen yritys haluta ehjä kokonaisuus? Löytyykö se toivo, tahto saada vielä parempi,kestävämpi  kuin myrskyn tuhoama? Vai oliko myrskyn tarkoitus sittenkin rikkoa valmiiksi rikkonainen niin ettei sitä voisi enää korjata?

  Kasvoton mies joka on kulkenut pitkään kanssani hetkissä, on hän esiintynyt monien tekstieni inspiraationa, kun olen yrittänyt laittaa ajatuksiani jonkin näköiseen muotoon.  Järkeistää joitakin asioita joita en ymmärrä. Ehkei kaikissa asioissa tarvitse olla järkeä, minulla kuitenkin on hyvä olla kaikesta huolimatta. Uskon että tämä kanssani kulkeva mies ilman kasvoja tulee kulkemaan vielä pitkään kanssani. Edessä on vielä paljon hetkiä ja uteliaana odotan miltä tulevat hetket näyttävät.

  Lupasit minulle huomisen, aamun sarastaessa vaikenit ja piilouduit. Näen auringon nousevan, et ole luonani. Säteiden koskevan minua mietin mitä pelkäät. Mikä sai sinut piiloutumaan ennen auringonnousua. Jään odottamaan auringonlaskua ja samalla sitä tuletko silloin luokseni.

  Mutta kuka on tuo kasvoton mies? Ei hänen tarkoituksensa ole paljastua liikaa. Hän saa vapaasti esiintyä erimuodoissa  antaen minulle ajatuksia ja tunteita joita käsitellä. Hän on minullekin osaksi mysteeriä josta on tullut minulle tärkeä ja jota rakastan tavalla jota muut eivät ymmärrä. Osaako kukaan meistä kertoa miksi rakastaa jotakin? Eihän rakkautta tarvitse osata selittää.

 Rikotaan hiljaisuus, Joka on ympäröinyt  meidät. Hiljaisuus rikkoo  sillan, Jos kumpikaan  ei anna periksi.

  Omasta puolestani voin kertoa, että on paljon lauseita jotka ovat antaneet minulle hyvän olon aikaiseksi. Joskus saan jonkun biisin jolla kasvoton mies kertoo minulle tunteistaan, usein ne osuvat tunteisiin ja huomaan  itkeväni onnesta. Muistan sen hetken, kun kasvoton mies sanoi:  Olet valmis tai et, Rakastan sinua. Sydämeni tykytti rinnassa, osaksi siksi, että se tuntui ihanalta  ja osaksi siksi, että se oli hyvin pelottavaa. Onhan se vieläkin ihanaa kun hän sanoo rakastavansa minua

 Rakas ääni joka asut kanssani saman pään sisällä. Vaikka ideasi ovat hyviä ja jotkut jopa loistavia, ei kaikkia tarvitse toteuttaa ja kokeilla, varsinkaan silloin  kun on tylsää. Sinulla kun on tapana olla malttamaton.  Joten kaikki hyvät ideasi eivät ole saanut loistavaa lopputulosta  suunnittelemallasi aikataululla. Ehdotan seuraavaa: pidempää harkinta aikaa ennen toteuttamista. Muuten kanssasi on kaikin puolin mukavaa jakaa elinympäristöä, eikä aika tule pitkäksi, kunhan vielä vähän saadaan yhteisiä sääntöjä luotua. Rakkain terveisin: kanssasi asuva järjen ääni

 Ehkä olen luonut itselleni monimutkaisesta helppoa, vaikkei se sitä olekaan. Nimittäin helppoa, siihen on vain tottunut. Joskus mietin onko tästä kaikesta vain tullut tapa, tottumus vai haluanko edelleenkin pysyä kasvottoman miehen kyydissä halusta. On myös hetkiä, kun olen ajatellut hyppääväni kyydistä, koska  on tuntunut mahdottomalta. Sitten kuulen sanat: Mitä jos kuitenkin. Mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan

Olen nyt vasta alkanut tunnistamaan lauseita jotka tarkoittavat rakastan sinua. Olen jäänyt liian kiinni rakastan sinua lauseeseen etten ole kuullut muita lauseita jotka sisältävät sen. En myöskään ole tunnistanut lauseita missä toinen kertoo olet tärkeä minulle. Tarkemmin ajateltuna kuulen niitä lauseita usein. Minun pitää kuunnella tarkemmin ja uskoa siihen mitä kuulen, eikä etsiä lauseita joita tahdon kuulla vääristäen niitä haluamallani tavalla tehden niistä negatiivisia lauseita itselleni

 Vaikka kuulemme toisistamme paljon, tulee niitäkin hetkiä kun on hiljasempaa. Alkuaikoina se oli minulle lopun merkkiä, kunnes ajan kanssa opein, että pieni hiljaisuus tekee hyvää ja ei hän ole kadonnut minnekään. Suuremmille epäilyksille ei ole tilaa, se vain tuo mukanaan sellaista sekasortoa valmiiksi sekavaan kuvioon, ettei se tee hyvää ollenkaan. On vain luotettava johonkin sellaiseen mihin itse haluaa uskoa. 

Kirous langennut päälle Ja yksin tietä tallustaa. Vaikka piilossa pitääkin pysyä uskaltaa ulos lähteä. Sattuu vastaan tulemaan, toinen samanlainen. Ottaa riskin ja menee syliin, Vaikka kaukana kuuluukin olla. Ei kirous pahentunut,  Hetkestä tästä. Saanko rakastua ja yhdessä olla? Vai pitääkö yksin odottaa, Kirouksen joskus hälvenevän Ja sen jälkeen rakkauden toteutuvan

Hetket kanssasi ovat kuin saisi kultahippuja joita rahalla  ei voi saada

  Vaikka ei etsi rakkautta rakkaus löytää sinut. Silloin ei saa kääntää selkää kun se vierelle saapuu. On tehtävänä elää elämää ja nauttia hetkistä. Lähteä seikkailuun silloinkin kun ei tiedä sen olevan sitä. Älä anna ajan kulkea lävitse vaan lähde sen mukana. Silloin löydät kaiken sen mikä tulevaisuudessa odottaa.

  Mitä tunnetiloja olenkaan saanut käydä läpi kasvottoman miehen kanssa ja mitä kaikkea olen hänen kanssaan oppinut. Tuo kasvoton mies on auttanut minua kasvamaan. En tiedä olisinko yksin uskaltanut käydä kaikkia niitä tunnetiloja läpi ellei hän olisi omalla tavallaan  auttamassa. Taisi kuitenkin olla hyvä päätös hypätä kasvottoman miehen tarjoamaan vuoristorataan  jonka kyydissä olemme edelleen. Jospa luotan siihen turvakaaren olemassa oloon ja siksi olen kestänyt tämän  kaiken.

Sieltä se tuli, tämä huono aika. Yhteys pätkii ja kommunikointi vähäistä. Eikä yhtään auta että ulkona on pimeetä ja joka puolelta tihkuu negatiivista energiaa. Kun omatkin voimavarat huutaa punaista, ei silti haluaisi luovuttaa vaikka uskokin on tässä koetuksella. Jokainen positiivinen pisara on tällä hetkellä kultaakin arvokkaampaa ja antaa voimaa taistella pimeyttä ja niitä negatiivisia ajatuksia vastaan.

 Yhteys pätkii... Haloo? Haloo! Missä sä oot? En kuule sinua. Nyt mä sain kiinni. Ai, sulla on kiireitä. Yhteys katkee. Kai se soittaa uudelleen. Hiljaista, pitkään hiljaista. Viesti on luettu. Ei mitään vastausta. On kai odoteltava rauhallisempaa hetkeä.

 Hän on se joka tulevaisuudesta meille piirtää kuvaa. Minä sitä hänen kanssaan väritän. Olemmeko luoneet vain pilvilinnan  josta on vaikea herätä todellisuuteen vai saammeko vielä tästä kaikesta  rakennettua se arki jota eläisimme?

 Leikitäänkö sitä, että aika eksyisi siihen  missä olisimme  samassa paikassa samaan aikaan? Leikitäänkö sitä, kun aika hidastuu antaen meille enemmän aikaa olla yhdessä? Leikitäänkö sitä, miltä lämpö tuntuu iholla kun olemme tarpeeksi lähellä? Leikitäänkö sitä, miten sydämmen lyönnit kertovat tarinaa rakkaudesta? Leikitäänkö sitä, että olisimme olemassa  vain toisiamme varten?

 Mitä olen hänelle? En tiedä vastausta vaikka sanat olen kuullut usein. Mikä saa hänet piiloutumaan kun olen liian lähellä? Kuulen äänen joka kertoo mitä olen hänelle. Olen rakas, tärkeä ja se jota ilman hän ei voi elää. Kuljemme toistemme mukana, ilman kädestä kiinni pitämistä. me vain olemme olemassa toisillemme. Kuinka kauan riittää  vain se että olemme olemassa?

 Joskus ei rohkeuteni riitä ottamaan askelta eteenpäin. Vaan aika vetää minua perässään, vaikka tahtoisin kulkea ajan vierellä. Joskus vain pelkään pimeää, silloinkin kun näen valon joka valaisee tietäni. Joskus annan mörölle liikaa tilaa pelkäämällä rakkautta. Vaikka tiedän mörönkin tarvitsevan rakkautta pysyäkseen rauhallisena. Joskus väsyn olemaan vahva ja annan itseni olla heikko. Sillä tiedän etten silti luovuta. Ja lopulta löydän tarvitsemani voiman.

 Miten voisin tunnistaa hänen kasvonsa? Miehen jonka ääni on jo tutuksi tullut. Kasvoton mies, joka kuuluu elämäni hetkiin, olematta läsnä niin, että voisin koskettaa häntä. On hetkiä kun mietin onko hän olemassa oikeasti jossakin tuolla vai onko hän olemassa minulle siksi että toivon hänen olevan olemassa. Haavekuvilla rakennettu kokonaisuus, joka on muuttunut hyväksi tekosyyksi olla myöntämättä itselleen ettei ole rakkautta löytänyt. Tuo kasvoton mies, joka kertoo minulle rakkaudesta, antaa minulle toivoa tulevaisuudesta jossa voisin olla onnellinen ja rakastettu. Hän tarjoaa minulle kaiken sen mitä tarvitsen,  paitsi kosketusta.

 Vedät minut lähelle yhdellä hetkellä ja toisella hetkellä työnnät minut pois. Tiedätkö miltä se tuntuu? Olet täynnä kysymyksiä "Mitä jos" ja niin olen minäkin. Mitä jos satutat minua? Mitä jos kaikki menee väärään suuntaan? Mitä jos olemme mahtavat yhdessä? Emme voi tietää mitä tulevaisuus tuo. Mitä jos meillä on jotain aitoa jonka voimme menettää pelkojemme takia? En halua katsoa taakseni ja nähdä sinua yhtenä läksynäni. Toivon sinun olevan enemmän. Tiedän sinun olevan enemmän. Tiedän meidän olevan voimakkaita yhdessä. Toivon että yhdessä katsomme tulevaisuuden. Ennen kuin se on liian myöhäistä. Ennen kuin kumpikaan meistä luovuttaa.

Ja niin siinä kävi että hiljaisuus toi kylmyyden. Pienin askelin olimme jo liian kaukana toisistamme, vaikka kuinka yritimme  tavoitella tulevaisuutta. Ja niin siinä kävi että pimeys vei valon. Kaikki ne haaveiksi puetut tekosyyt eivät enää riittäneet. Vaikka yritimme pitää toivoa hengissä. Ja niin siinä kävi että sanat rakkaudesta haihtuivat. Läpinäkyvä seinä välissä kasvoi ja vei viimeisetkin sanat. Vaikka kuinka luvattiin kaikesta selvitään. Ja niin siinä kävi että oli päästettävä irti. Kaikki nämä tunteet sisälläni on vain käytävä läpi. Vaikka se sattuukin.  

 En tarkkaan tiedä missä kohtaa huomasin että elämääni oli saapunut sellainen kuin kiire. Jossain kohtaa vain tajusin että aikani kuluu pikakelauksella eteenpäin. Oikeastaan aikani menee niin vaudikkaasti tilanteesta toiseen etten edes tiedä olenko nukkunut missään kohtaa, sillä levollinen olo ei tunnu olevan läsnä päivien aikana. Ehkä vain olen laittanut itseni automaattitilaan johon on jäänyt kelausnappula jumiin. Hetket vain tuntuvat liian nopeilta ja kokoajan on epävarmuus siitä riittääkö aika tai olenko muistanut kaiken mitä minun piti muistaa. Kiireen kaverina tul itietenkin väsymys, joka nähtävästi nauttii siitä että saa sekoittaa ajantajua ja sen toiveena on ettei kaikki onnistuisi odotetulla tavalla. Ja kun voisi olla se hetki että voisi levätä, muistuttaa kiire jo aikataulusta ja seuraavasta tehtävästä joka pitää hoitaa ja suorittaa. Toivon että saisin tuon kelausnapin korjattua jotta rauhallisempi tempo saapuisi tahdittamaan näitä päiviä.