Päiviin mahtuu

Onhan tässä paljon sulateltavaa. Päiviin mahtuu liian paljon asioita joita en ehdi käsittelemään. Tunteiden vuoristorataa jonka mukana en tahdo pysyä. Tapahtumia jotka tahtovat olla ohi ennen kuin ehtii edes tajuamaan sen olevan edessä. En ehdi jäämään yhteen asiaan liian pitkäksi hetkeksi, koska eteen tulee taas jotain. Menneisyys josta tahdon eroon ilmestyy eteen ihan liian usein joten joko minulla tai menneisyydellä on joku juttu vielä kesken. Tämä hetki tässä täyttyy liian nopeasti ja mahdollinen tulevaisuus pyrkii saamaan itselleen tilaa. Kaiken tämän keskellä hiljaisuudella on ihan oma merkityksensä. Hiljaisuus antaa mahdollisuuden hetkeen kuin saan pysähtyä. Yritän käsitellä päivän asioita ennen seuraavaa aamua. Tosin iltaisin olen jo niin poikki, etten jaksaisi käydä päivää uudelleen läpi. Ja aamulla en jaksa ottaa uutta päivää vastaan. Päivät todellakin tuntuvat vuoristoradalta kaikin puolin. Laskuineen, nousuineen ja äkkiliikkeineen. Mihin uskon? Parempaan huomiseen ja siihen, että kyllä tämä paremmaksi muuttuu. Ihmisenä olen ja tulen muuttumaan ja tunnen itseni paremmin kuin koskaan ennen. Olen erotellut asioita sen mukaan mistä saan paremman mielen ja olon. Välttelen niitä jotka saavat aikaan sen pahan olon. Vielä joudun tekemään paljon töitä saavuttaakseni sen mihin pyrin ja opettelen vielä paljon, ennen kuin olen valmis.