Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

Päivien edetessä eteen päin, en voi sille mitään että varaudun pahimpaan. En tahdo pettyä, siksi en anna toivolle liikaa mahdollisuuksia. Vaikka olenkin tottunut kolahduksiin, sattuvat ne silti. Voi olla että olen mahdollisuuksien antanut mennä mutta on vaikea päästää irti. Ehkä haluan enemmän pysyä tässä, muuttumattomana kuin sitä että tämä loppuisi tai syventyisi. Silti tiedän sen että tämän on loputtava joskus jotta voisin jatkaa eteenpäin. En ole vielä valmis kohtaamaan todellisuutta.

Kun lopetin odottamisen toivoni on hiipunut, uskoni katosi ja haaveet loppuivat. Onnen tunne vaihtui epävarmuuteen. Miten saan löydettyä takaisin ne asiat jotka pitävät minut olemassa? Miten löydän rakkauden? Tai edes toivon rakkauteen? Miksi luovutin? Siksi etten usko onnelliseen hetkeen? Siksi koska tunnen etten saa haaveita kiinni? Vai siksi etten tiedä kuka olen? Mikä sai minut luopumaan odottamisesta? Tyhjältä tuntuvat lauseet? Liian kaukaiselta tuntuva aika? Ehkä toivoin liikaa ja tajusin etten koskaan tule saamaan sitä. Ehkä odotin ja petyin, enkä tahdo enää uskoa. Pelkään päästää irti koska pelkään tyhjyyden kasvavan. Mitä tekisin kaiken tämän jälkeen?

On hyväksyttävä, että on asioita jotka menevät omalla tavallaan. Asioita jotka eivät toteudu toiveista huolimatta. Vaikka olen vielä avoin, en voi jäädä odottamaan toiveen toteutumista. Ei riitä että välitän tai tunnen tunteita. On opittava päästämään irti haaveista ilman sen tukehduttamista. On jätettävä se eloon mahdollisuuksien vuoksi. Silti siihen liikaa takertumatta.

Kyse ei taida olla siitä mitä minulle sanotaan, vaan siitä miten sen asian otan. On asioita joista hetkellisesti innostun mutta menettää merkityksen kun se ei saa tarpeeksi täytettä. Lupaukset jäävät tyhjiksi, koska lupauksen antaja ei toteuta niitä ja se vie uskoani. En uskalla luottaa lauseisiin joilla voisi olla merkitystä ja ajan kuluessa niistä tulee minulle valheita. Miksi silti haluan jäädä odottamaan mahdotonta?

Taas hiipii se ajatus mieleeni että odotan tyhjää. Tunteeni horjuu saaden epäilykseni aika ajoin nostamaan päätään, kunnes toivo ja usko saavat vallan ja oloni on silloin varmempi. Tiedän että on huono ajan jakso ja tarvitsen uskoa ja luottoa   edetessäni kohti parempaa aikaa. Mutta milloin alkaa parempi aika? Onko selityksiä tarpeeksi jotta aika jota yritän kiinni siirtyy aina askeleen edelle?

Joku asia on muuttunut. En tiedä johtuuko se minusta vai jostain muusta. Vai kuvittelenko vain jonkun muuttuneen? Taistelenko vain itseni kanssa? Otinko askeleen eteenpäin siksi, etten jaksa enää olla paikoillani? Minulla on tunteita, mutten tiedä haluanko niitä enää. Olenko odottanut tarpeeksi jotta alan olemaan valmis luopumaan, valmis siirtymään eteenpäin.

Taistelen vastaan omia ajatuksia jotka tahtovat takaisin tuttuun ja turvalliseen. Ajatuksia siitä mitä sääntöjä itselleni laittaisin. Millaista peliä alkaisin pelaamaan. Miten voisin rajoittaa itseäni. Tämä uusi juttu joka on käynnissä, ei toimi vanhoilla säännöillä. En tavoittele voittoa vaan tämä on päämäärä jonne toivoisin pääseväni. Minun on pakko luottaa enemmän, kuin pelätä. Luottaa itseeni, luottaa toiseen. Vaikka pelkäänkin tekeväni vanhoja virheitä, olen hillinnyt itseäni ja ehkä jopa löytänyt avaimet vaikka pikkaisen vielä epäröin miten siirtyä kohti tavoitetta. Olemalla oma itseni saan sen mitä etsin. Antamalla tilaa sekä itselleni ja toiselle, mutta olemalla rohkea jatkaakseni eteenpäin, vältyn kompastumatta virheisiin jotka todennäköisesti koituisivat omaan nilkkaan ja silloin sattuu.

Joudut luopumaan monesta, mutta onko pakko luopua haaveista? Pitääkö heittää luovutan-kortti pöytään jo ennen kuin harkitsee edes haaveiden toteutumista vaikeuksista huolimatta? Sinut opetetaan jo varhain, että haaveiden eteen pitää tehdä töitä jos aikoo saavuttaa jotain. Silti ympäriltäsi löydät ihmisiä jotka yrittävät tukehduttaa haaveitasi jo niiden alkuvaiheessa. Pian huomaat olevasi jo niin vanha ja mietit mitä olet saanut aikaan. Olet luopunut haaveista joko siksi että on ollut pakko, toteuttaaksesi ne haaveet jotka halusit sillä hetkellä tai haaveista keskittyäksesi vääriin asioihin, koska luulit näkeväsi niissä jotain suurta. Jos yhdistät ne pienet haaveet yhdeksi kokonaisuudeksi ja alat seuraamaan tunnetta joka tuntuu hyvältä, voit löytää sen mitä etsit. Unohda hetkeksi ne äänet jotka käskevät sinua unohtamaan itsesi ja ne jotka tahtovat sinut pysymään paikoillasi. Jos olet valmis ottamaan vastaan sen jonka edestäsi löydät, voit sanoa joskus että olet elänyt. Vaikka olet v

Olen vastuussa omista tunteistani. Se miten ymmärrän asioita ovat vastuullani. En tiedä miten lakata odottamasta tapahtumaa jota odotan tapahtuvan ja johon en voi itse vaikuttaa. Mikä ruokkii toivetta joka näyttää jäävän pelkäksi haaveeksi? Mitä vaistoni sanoo? Miksi se on hiljaa, kun toivon sen heräävän? Olenko sittenkin liian heikko, etten ole valmis kenenkään koskevan minua? Olen jäädyttänyt sydämeni ja nyt pelkään lämmön sulattavan sen. Voinko vaikuttamaan omiin tunteisiini?

Haluan olla kuuro sinun sanoillesi, sillä yrität satuttaa minua lupauksilla joita et aio pitää ja pieni osa minusta tahtoisi luottaa. Muuraan itseni sinulta jottei minuun sattuisi enempää. Olen tarpeeksi oppinut ja en voi jatkaa eteenpäin samalla tavalla. En voi syyttää sinua, olen vain pettynyt itseeni. Löysin itsestäni heikon kohdan jonka minun pitää suojata. Sydämeni on hauras mutta kivinen. Siellä on se pieni jalokivi jota yrität irroittaa ja se sattuu. Haluan pitää sen itselläni ja siksi minun on pakko piilottaa se, ettei se loistollaan houkuttele enempää varkaita jotka eivät sitä osaa arvostaa. En halua enää jakaa sitä mitä minusta on muokkautunut niistä palasista jotka olen työllä saanut kasaan. Haluan pitää itseäni koossa ilman, että joku minua yrittää musertaa.

Sanoit: En päästä sinusta irti ja jos päästäisin, en anna sinun mennä niin kauas etten saisi sinua kiinni. Nyt tunnen olevani eksynyt. En kuule sinua. Toivon sinun löytävän minut jotta pääsisin takaisin vierellesi. Ikäväni kasvaa ja minulla alkaa olemaan kylmä, sillä et ole antamassa lämpöäsi. On liian hiljaista, kun en kuule sanojasi tai hengitystäsi. Olenko ajautunut liian kauas, koska en kuule sinua vaikka huudan? Nyt tiedän että tahdon pitää sinusta paremmin kiinni, enkä tahdo eksyä luotasi. Tahdon kulkea vierelläsi, koska ilman sinua olen yksin ja kanssasi minulla on hyvä olla.

Oveeni kolkutellaan, enkä ole varma tahdonko päästää sisälle pyrkijää. Avaamalla oven on se ainoa keino nähdä haluaako kolkuttelija edes tulla peremmälle vai onko hän vain niitä jotka sanoillaan yrittävät myydä itseään antamatta itseään lopulta jos onnistuvat. En kiellä sitä ettenkö olisi uteliaana kurkkinut ovisilmästä, kuka oveani kolkuttaa. Vaikka en olekaan vielä oveani raottanut, on tämä yhä uudelleen ilmestynyt oveni taakse. Voisin harkita raottavani ovea, turvaketjun ollessa varotoimena ja kysellä mitä asiaa kolkuttelijalla on. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Vaikka olenkin viihtynyt yksin, kaipaan sitä jotain. Ehkä kaipaan häntä jolle kerron kaiken ja jaan elämäni. Jos olenkin tehnyt peloistani tekosyyn? Ehkä tämä oveeni kolkutteleva haluaa sisälle oikeista syistä. Avaan oven hitaasti ilman turvaketjua. Vaikka pelkään päästän tulijan sisälle. Hänen lämmin kätensä tarttui käteeni. Hänen lempeä äänensä sai minua rauhoittumaan. Hetki kerrallaan hän sai poistettua pelko

Pitkän käytävän jälkeen saavun odotushuoneeseen ja istahdan tuolille. Katseellani arvuuttelen minkä oven odotan aukeavan minulle. Jään odottamaan hetkeä jolloin kuulen minua kutsuvan nimellä. Katselen ympärilleni, näen ihmisiä tulevan ja menevän. Näen lehtisiä, viherkasvin joka kaipaisi vettä sekä lampun joka vilkuttaa jo loppuaan. Huoneessa on hiljaista, satunnaisia askeleita ja oven pauketta välillä hiljaisuutta rikkoen. En kuule kutsuja jotka eivät ole tarkoitettu minulle. Etsin katseellani kelloa vaikka en tiedä milloin on oikea aika. Minun vain kuuluu istua tässä ja odottaa. Taas näitä hetkiä jolloin sekuntti tuntuu pitkältä. Huoneen seinät ovat rapistuneet joten huoneen on oltava vanha. Havahdun askelten ääniin ja seuraan kuinka hahmo astuu ovesta sisään ja sulkee sen perässään. Jään katsomaan ovea ja huomaan kuinka nimi kyltissä vaihtuu toiseen nimeen. Mitä minä odotan? Alan kuulemaan kuiskutusta, lauseita jotka saavat minut epäilemään. Lauseita jotka saavat minut muistelema

Tänään päätin tehdä itsestäni onnellisen. Oman elämäni supersankari. Minua ei ole myrkyt kaataneet päin vastoin ne tekivät minusta vahvemman. En anna eilisen hetkien vetää minua takaisin varjoihinsa. Pääsin niiden yli ja pääsen niiden yli niin usein kuin tarvitsee. Tänään aurinko paistaa ja sen säteet tekevät minusta kauniin.

Onko pelkoni aiheellista vai oman mielikuvitukseni tuotetta? Yllätys, aika näyttää tämänkin. Aika sitä ja aika tätä. Odottamista ja olen kyllästynyt odottamaan. Toivon jotain tapahtuvan juuri nyt, koska olen taas odottanut liian kauan. Haluan löytää oman onneni. Olen kaunis, kukkaan puhjennut. On tuulet ja myrskyt vahvistaneet ja sateet kasvattaneet. Nyt auringon paistaessa näkyy kauneuteni loistaen. Nyt teen töitä pysyäkseni kauniina ja haluan nauttia auringosta. Toivon jonkun minun huomaavan eikä anna ajan minua kuivattaa.

Mitä minä tahtoisin, puhaltaa saippuakuplia ja katsella kuinka ne leijailevat samalla kun auringonsäteet tekevät niistä kauniita. Mitä minä tahtoisin, Sinun ottavan minua kädestä ja kuiskaavan minulle kauniita sanoja. Mitä minä tahtoisin, käpertyneenä suojassasi katsellen auringonlaskua pelkkä hiljaisuus ympärillämme. Mitä minä tahtoisin, kuulla sydämesi lyönnit johon saisin turvallisesti nukahtaa. Mitä minä tahtoisin, herätä lauseeseen: Minä rakastan sinua. Mitä minä tahtoisin, Pieniä asioita joista tiedän olevani tärkeä. Onnellisia hetkiä, niitä minä tahtoisin.

On tärkeää olla rehellinen itselleen. On pidettävä lupaukset jotka olet antanut. Sillä ei ole merkitystä onko lupaus tehty itselle vai toiselle. Aion olla itselleni rehellinen. Etsin vastauksia itselleni ja haluan pitää itseni sellaisena, että minulla on hyvä olla.

Henkistä kasvukipua Tähän päivään heräämistä uuden haaveen etsimistä kun tajuaa seisovansa paikoillaan. Hetket kulkevat ohitse eikä saa otetta niihin. Pelko juurtua seisomaansa kohtaan. On kerättävä voimaa repiä itsensä liikkeelle.