Kaikki ne harteilla

Kaikki ne odotukset jotka annettiin harteilleni, en onnistunut niiden toteuttamiseen. En ole osannut olla sitä mitä minulta ollaan odotettu. Mutta olen minä ja tällainen minusta on tullut. Kaikki mitä olen kokenut, on tehnyt minusta tällaisen. Kuinka paljon jalkani ollaan potkaistu altani, olen aina jatkanut matkaani. Sanat kiitos ja anteeksi, ovat sanoja joita harvoin kuulen, mutta itse opetellut sanomaan. Olen vapaampi ilman niitä sanoja joita en ole ansainnut, sanoja joita nyt välttelen mutta sanat jotka ovat tökkineet minua suuntaan jonne olen menossa. Olen hiljentänyt äänet jotka ovat saaneet minut pelkäämään. Kerännyt voimia aloittaa uutta ja kestämään iskuja. Olen tehnyt virheitä, niin on monet muutkin. Teenkö vielä virheitä? varmasti, mutta virheistä oppimisen olen opetellut. Samoin kuin olen oppinut nauttimaan pienistä asioista. Kyllähän minua sattuu. Olen vain oppinut kantamaan kipuni. Joskus sattuu niin paljon etten halua, että minuun kosketaan. Aikoja jolloin haluan parantaa haavojani yksin. Haluan peittää haavani piiloon jotta voisin kulkea vapaammin, vaikka tiedän etteivät ne koskaan minusta poistu. Ehkä elämääni eksyy hän joka vierelläni kulkee ja saan olla minä.