Kuka kuivattaisi kyyneleeni?

Mitä loppujen lopuksi odotan?

Aikaa jonka toivon muuttuvan todeksi

tietämättä miten sen teen.

Olen liian pitkään vain selviytynyt

päivästä toiseen.

Jaksan kannustaa muita, olla tukena ja huolehtia.

Mutta kuka kuivattaisi kyyneleeni

jos antaisin itselleni luvan itkeä?

Kuka huolehtisi minusta

jos en enää jaksaisi?

Mikä minussa on aitoa,

kun näen kaiken olevan vain erilaisia keinoja selviytyä?