Sääntöjä

Yhdessä vaiheessa elämääni tein itselleni sääntöjä: älä tee sitä, älä tee tätä, äläkä ainakaan tee tota. En tiedä vielä miksi niin tein, mutta luulin sen jotenkin helpottavan itseäni. Tuli hetki, tai oikeastaan tarvittiin jotain mikä sai minut luopumaan tavasta. Lopulta huomasin että olin vapaampi ja haluni kokeilla erilaisia asioita heräsi. Pitkään unholassa oleva lause: Älä koskaan sano ei, palasi takaisin käytäntöön. En voi tietää jos en ota selville. En voi ottaa selville jos en kokeile. Tärkeintä on luottaa itseensä vaikka epäilisin jotain. Haluan kuulla itseäni paremmin ja tehdä asioita mikä itseltäni tuntuu hyvältä vaikka moni muu olisikin epäileväinen minun puolestani. Löysin myös sen taistelutahdon selvitä. Haluan selvitä eteenpäin ja haluan voittaa esteet jotka edessäni odottavat että kompastuisin niihin. Jotenkin vaan ajattelen, että minun kuuluukin kompastua millon mihinkin. Näen sen oppimisena. En tule koskaan olemaan täysin oppinut, koska kokoajan ympäristö muuttuu ja minun on kasvettava sen mukana.