Kauniilla sanoilla ostettua aikaa

Voihan se olla, että kauniilla sanoilla ostat itsellesi aikaa. Tyhjillä lupauksilla yrität pitää toisen vierelläsi. Mutta mistä toinen tunnistaa jos vaihdat tyhjät aidoiksi, merkityksellisiksi sanoiksi? Onko ne sitten niitä kuuluisia tekoja? Mitä jos teotkaan eivät riitä? Onko silloin liikaa satutettu erilaisilla asioilla joihin on uskallettu luottaa?

Jos itseäni mietin, se tunne kun toinen pitää minusta kiinni silloin, kun tahdon juosta karkuun voisi mahdollisesti antaa sen turvallisuuden tunteen. Mutta kuka uskaltaa pitää kiinni? Onko rohkeutta vai tyhmyyttä jäädä ottamaan selvää mitä tapahtuu jos on saanut iskuja jotka ovat satuttaneet?

On syynsä miksen halua kuulla lauseita: Rakastan sinua ja olet tärkeä. Rakkaus on raskas kannettava ja ymmärrän niitä jotka eivät tahdo sitä kantaa. Rakkautta on niin erilaista. Millä tavalla rakastaa. Ja se mitä mietin: Millaista rakkautta pelkään? Ehkä en pelkää sitä lausetta vaan pelkään kuka sen sanoo ja miksi. Millä tavalla olen rakas ja tärkeä jollekin. Niin kauan kuin se ei satuta, uskallan ottaa sen vastaan. Mutta jos vähääkään epäilen niiden merkitystä, varaudun sen tuomaan kipuun, koska olen huono onnisena saanut huomata mitä niistä sanoista seuraa, kun niitä väärin minua kohtaan ollaan käytetty.