Minulle normaalia

Miksi loukkaantuisin asioista joista on tullut minulle jo normaalia? Niin kauan kuin minulla on toivoa tuken satuttamaan itseäni yhä uudelleen ja uudelleen., mutta tiedän sen jo valmiiksi. Hän ei saanut aikaan vahinkoa  koska vauriot joita minussa on, ovat tulleet jo aikoja sitten. Se mitä hän olisi voinut antaa, olisi ollut pala luottamusta jonka kadotin vuosia sitten. Vaikka minulla on toivoa, minulla ei ole luottamusta jota tarvitsen muiden kanssa. On paljon asioita joita minun pitää hyväksyä itsessäni. Yksi niistä on se, että olen liian rikkinäinen. Jollakin tapaa viallinen. Mitä olen hyötynyt siitä, että olen positiivisia asioita kantava? Olen rikkonut itseäni kokemusten kautta. Eteeni tulee hetkiä jolloin tunnen kipua siitä kun sirpaleita hajoaa vieläkin pienempiin osiin. Valitettavasti en ehdi korjaamaan itseäni niin nopeasti ennen kuin minussa taas sirpaloituu sirpale. En voi kuin hyväksyä se että hajoan. Opetella paremmin elämään kivun kanssa. Kivun jotka sirpaleet saavat sisälläni aikaan. Kaikesta tästä on muodostunut minulle normaalia.