Ristiriitainen fiilis

Tämän hetkinen fiilis on ristiriitainen. Pitäisi löytää vastauksia, tehdä päätöksiä, taputella vanhaa ja raivata uutta. Miten näyttää vihreää valoa olematta innokas mutta olla avoin mutta ei liian helppo? Ei saa pitää jarruja mutta ei saa mennä vauhdilla. Pitää antaa mahdollisuus mutta ei saa suostua kaikkeen. Pitää olla esillä muttei saa olla tyrkky. Antaa toisen tehdä vaikutus mutta pitää myös itse tehdä jotain. Liikaa kaikkea missä voi kompastua. Sitten vielä omat epäilykset jotka häiritsevät. Osa niistä vielä ihan itse keksittyjä tekosyitä joiden varjolla uskottelee itselleen, ettei edes kannata yrittää. Halu ja uteliaisuus lähteä juuri tähän seikkailuun kokeilemaan onneaan. Yrittää samalla hiljentää kuiskivaa pelkoa. Mitä edes pelkään? Sitä että petyn ja loukkaan itseni vai mahdollista onnea? EN ikinä opi luottamaan tai rakastamaan jos en uskalla ottaa riskiä. Ehkä pieni pelko itsensä kadottamisesta ja riippuvaisuuden tunteesta esiintyy hetkellisesti. Välittäminen, huolehtiminen ja tuki tulevat hyvin pelkolistalla myös esille. Ja se rakkaus. Pelkään rakastua. Pelkään tulevani liian tärkeäksi jollekin. Haluan piiloutua, mutta tiedän sen olevan huono idea. En voi kokoajan suojella itseäni tai sydäntäni. Minun on nyt rohkeasti mentävä eteenpäin ja otettava vastaan se mitä eteen tulee. Enkä voi aina juosta karkuun kuin pelottaa. Oikeastaan se mitä pelkään on omat tunteeni ja omat ajatukseni ja niiltä ei pääse edes piiloon. Eikä niitä voi kokoajan hiljentää. Olen vapaampi kuin koskaan. Joten voin lisätä listaan myös vapauden menettämisen pelon. Vai pystynkö pitämään osan vapaudestani vaikka päätyisin elämään toisen kanssa? Oppisinko jakamaan elämääni tämän kaiken jälkeen? Voittaako rakkaus niinkuin väitetään?