Ihmispalapeli - Eilisestä Huomiseen

Kauniita sanoja, ihania lupauksia ja yhteisiä jaettuja haaveita. Hetken sain pysähtyä nauttimaan haaveista ja sanoista joita sanoit, kunnes mieleeni tuli se ajatus, etteivät ne koskaan toteudu. Rakennetaanko me koskaan yhteistä huomista? Miksi jatkamme näin? Kun voisimme tehdä haaveista totta, jos olisit rohkeampi tulemaan vastaan. Lupaat asioita jotka olisivat ihania toteuttaa. Tekisimme ihmeitä yhdessä. Annamme toisillemme voimaa jaksamaan, mutta riittääkö se meille, että tiedämme toisen olevan olemassa?

En tahdo vielä käydä läpi niitä tunteita, jotka saavat sydämeni pettymään. En ole vielä valmis ottamaan vastaan tunteita jotka saavat minut tuntemaan itseni heikoksi. Miten suljen ne äänet jotka saavat minut epäilemään? Vai kuuntelenko tarkemmin mitä ne tahtovat minulle kertoa? Ehkä vaihdan taktiikkaa ja hidastan tahtia. Mutta silloin joudun ottamaan itselleni ne säännöt joista jo luovuin jotta minulla olisi vähän helpompi olla.

On raskasta olla itsensä kanssa ristiriidassa. Miten olla itselleen rehellinen, kun en tiedä mitä haluan ja se mitä luulen haluavani ovat ristiriidassa keskenään. Mielialat vaihtuvat liikaa. Pelkään eläväni valheessa itseni kanssa. Epävarmuus itsestä ja samalla itsevarmuus taistelevat keskenään. Samaan aikaan tunnen olevani vahva ja heikko. Ja kun päätän jotain, rikon itselleni lupaamat asiat heti tilaisuuden tullen. Enkö silloin ole heikko itseäni kohtaan? En voi pysyä paikoillani ja juosta karkuun samaan aikaan. Kun joku tuntuu hyvältä, tuntuu se samalla niin väärältä. Miten saan vapauden tunteen, kun sydän tuntuu painavalta? Miten löydän sisälleni tasapainon, kun sisälläni kaikki on sekaisin? Miten saan hillittyä ajatuksiani?

Jokaisella ihmisellä joka eksyy elämääni, on tarkoituksensa. Heistä jokainen opettavat minulle jotain, vaikka eivät sitä tietäisikään. Jotkut matkaavat pidempään kanssani, jotkut vain hetken. Joidenkin tarkoitus on olla vain olemassa jossain. Jotkut satuttavat ja yrittävät kaataa. Jotkut tarjoavat kättä ja ovat tukena. Olen oppinut olemaan kiitollinen siitä mitä eteeni tulee. Olen rakentanut elämäni pienistä asioista, jotta en romahda esteiden tullessa vastaan.

Eteeni tulee hetki johon   minun on tartuttava. Minun on tehtävä samoin mitä olen joltain muulta odottanut. Jos joku on jaksanut odottaa tätä hetkeä löytääkseen oikean ajan, löytääkseen minut, on minun uskallettava ottaa kiinni mahdollisuudesta. Ei siksi että minun on pakko, vaan siksi että haluan. En tiedä teenkö väärän päätöksen, mutta otan selvää mitä tapahtuu seuraavaksi. Ehkä minun ei tarvitse päättää. Otan vain askeleita kohtiin jotka tuntuvat hyvältä ja katson minne jälleen kerran päädyn. Niin kauan kuin pidän kiinni toivosta joka minulla on, tiedän löytäväni oman paikkani. Silti olen aina kohdassa missä minun kuuluukin olla. Minun on myös tehtävä se mikä tuntuu minusta hyvältä. Jos se tarkoittaa luopumista, silloin minun pitää luopua. Vaikka olenkin jo tässä vaiheessa huomannut että luopuminen jostain on joka kerta yhtä vaikeaa ja pelottavaa. Tajusin etten saa pelätä yksinäisyyttä ja jäädä sen takia paikkaan jossa oloni on huono ja ympärilläni liikaa negatiivisuutta. Jos pety

Teetkö saman mitä ennenkin? Hiljenet, otat etäisyyttä juuri ennen kuin sinun pitäisi tarttua hetkeen? Samat epäilykset ja selitykset. Ja kun hetki on ohi pyydät uutta mahdollisuutta. Hetki mahdollisuuteen on edessäsi. Hetki tarttua ja ottaa riski on tässä. Sinun pitää vain olla rohkea. Jos nyt tahdot juosta, anna sinun mennä. Voin jättää oven raolleen jos tahdot tulla sisälle, mutta en voi nyt jäädä odottamaan sitä hetkeä. Minun on mentävä, etsittävä se mitä uteliaisuuteni tahtoo löytää. Uteliaisuuteni muuten hiipuu, koska se tahtoo eteensä mahdollisuuksia. Tyhjät sanat kelpaavat vain hetkeksi mutta niiden pitää täyttyä jos tahtoo jotain saada. Nyt olen täynnä tyhjiä sanoja ja tyhjiä ajatuksia jotka leijuisi pois jos tarpeeksi puhaltaa.

Aika menee ohi jos siihen ei tartu ja siihen pitää tarttua oikealla tavalla. Minua ei saa pyytää jäämään odottamaan, jos sydämeni täytetään tyhjillä lupauksilla. Tyhjennän sydämeni jos se on täytetty väärin, sillä haluan että sydämeni täytetään kullalla. Minua ei saa täyttää valheilla, koska haluan vielä luottaa. Minulta ei saa pyytää rakkautta jos tietää ettei pysty minua sydämeen ottamaan. Minulle ei saa sanoa ääneen sanoja jotka valheiksi paljastuu, sillä ne eivät saa minua jäämään. Kun aikasi on valmis minulle, minut saa etsiä. mutta toivo ettei ole liian myöhäistä. Tyhjien sanojen kirous. Joka on vahvasti läsnä. Joka tulee vastaan useassa käänteessä. Vaikka kuinka toivoin että aika juoksisi ohitse, jäin antamaan uusia mahdollisuuksia. Odotustila on se mihin jämähdin ja vaikka yritän päästä eteenpäin, palaan odotustilaan ja huomaan olevani paikoillani.

Yhden aikakauden jälkeen tuli se odottaminen. Jäin odottamaan jotain mitä en ole ainakaan vielä saanut. Aloin tarttumaan tilaisuuksiin, sillä en voi koskaan tietää minne päätyisin. Silti ei pelkät sanat ja tyhjiksi jäävät lupaukset pidä toivoa hehkumassa. Vaikka jätän oven auki jollekin, aukaisen myös oven uusille tuleville mahdollisuuksille. Jos joku haluaa pysyä piilossa, hän olkoon piilossa. Itse piiloutujana, en jaksa alkaa etsimään. Enkä jaksa kovinkaan kauaa edes houkutella tulemaan piilostaan. Sillä aikaa vietän aikaani sellaisten kanssa joihin törmään ja jotka kanssani tahtovat aikaansa viettää. En halua jäädä paikoilleni vaikka olenkin odottajan roolin saanut. Tai en tiedä sainko vai otinko. Tutkin uteliaana ympäristöäni ja sen tuomia uusia kohteita joita olen katsonut ja kokeillut mitä ne tarjoaisivat. Jotkut ovat tuntuneet hetken kiinnostavilta, mutta muuttuneet liian tylsiksi, ettei oma mielenkiintoni ole riittänyt pidempiaikaisempaan tutkiskeluun. Jotkut kohteet tuntuva

Välillä oloni on sellaine kuin olisin laatikossa. Laatikossa jossa etsin ulos pääsyä. Monet tönivät ja heiluttavat laatikkoa, saaden oloni ahdistuneeksi ja huonovointiseksi. Haluan pois mutten tiedä miten siinä onnistun. Ja kun pääsen pois, en tiedä minne jatkaisin matkaani tai miten toteuttaisin itseäni. Monet luulevat tietävänsä asioita minua paremmin., tietämättä sitä että he ovat ne jotka pitävät minua siinä laatikossa josta haluan ulos. Sisälleni pyrkii lauseita jotka eivät ole omiani ja ne lauseet yrittävät rikkoa omia ajatuksiani. Kuinka paljon uhraan energiaa pelkästään siihen että tahdon löytää itseni ja pitämään itseäni koossa, taistellen muiden asettamia mielipiteitä vastaan siitä miten minun kuuluisi toimia tai ajatella. Mitä enemmän löydän itseäni, sitä enemmän huomaan eroja suhteisiin joita olen joskus luonut ja ylläpitänyt. Entä jos olenkin väsynyt taistelemaan, puolustautumaa ja rakentamaan uutta? Väsynyt ristiriitoihin joita itsestäni löydän? Miten voin pi

Sisäinen ristiriita on se tunne jota tunnen aika ajoin. Ja se on raskasta olla itsensä kanssa ristiriidassa milloin minkäkin asioiden yhteydessä. Kun ei tiedä mitä haluaa ja luulee haluavansa jotakin. Mielialat heittelee ja ajatukset vaihtuvat liian nopeasti. Joskus en tiedä miten olla rehellinen itselleni kun pelkään eläväni valheessa. Epävarmuus itsestäni mutta samaan aikaan olen itsevarma. Hetkinä jolloin tunnen olevani vahva mutta silti heikko. Joskus kun päätän jotain, rikon itselleni lupaamani asian heti tilaisuuden tullen ja mietin olenko heikko itseäni kohtaan? Mitä teen silloin kun haluan pysyä paikoillani mutta tahtoisin silti juosta? On hetkiä kuin tuntuu hyvältä mutta hyvän olon tunne tuntuu väärältä. Miten löydän tasa-painon kun sisälläni kaikki on sekaisin?

Suljen sydämeni hitaasti kiinni. Annan sinun mennä vaikka tahtoisin pitää vielä kiinni. Annan sinun virrata pois ajatuksistani hetki kerrallaan. Tyhjyys sydämessäni kasvaa, mutta en täytä sitä vihalla enkä surulla. Se pieni toivo jonka minulle annoit on vielä jäljellä. En anna toivon sammua, annan sen sykkiä vaikka piilotan sen suljettuun sydämeen. Jonakin päivänä toivo on tarpeeksi vahva ja löytää vierelleen jotain mikä rakkaudeksi muuttuu. Sinä et tahtonut kuin haaveita jotka eivät tule toteutumaan koska pelkäät antaa tunteiden kasvaa liian vahvoiksi. Rakkaus on raskasta kannettavaa, siksi jotkut juoksevat karkuun kuin ottavat harteilleen rakkauden taakan.

Usein minulla on olo että minua ollaan rikottu liikaa ja etten pystyisi rakentamaan itseäni ehjäksi. Jokainen lupaus ja jokainen lause jostain paremmasta saa minut ajattelemaan: Ei enää. Jokainen lämmin käsi joka minua yrittää lähestyä saavat minut ottamaan askelia kauemmas. Jokainen ääni ympärilläni saa minut etsimään piilopaikkaa jonne voisin piiloutua. Pidän jokaista ihmistä vihollisena koska en enää tunnista ystäviä vihollisista. Pelkään kaikkien yrittävän vain satuttaa minua. En haluaisi enää kantaa kipua. Jokainen muisto jonka muistan antaa lisää kipua joita en halua kokea enää uudelleen. Hetket jotka ovat tulossa jättäisin ennemmin kokematta koska tunnen olevani niin särkynyt etten jaksaisi ottaa niitä vastaan. Tunnen olevani niin väsynyt että tahtoisin vain sulkea silmäni. En tahtoisi kuulla, nähdä tai kokea juuri nyt mitään. Uteliaisuuteni on kadonnut. Vihani muita kohtaan on syntynyt kaikista niistä lupauksista jotka eivät toteutuneet ja joita odotin tapahtuvan. Kaikista n

Minun on helpompi sulkeutua itseni sisälle, kuin kertoa miltä minusta oikeasti tuntuu. Voin antaa hymyn, mutta kyynel joka tahtoisi tipahtaa jää piiloon. Huudan mutta kukaan ei kuule. Sydän täynnä kyyneleitä joita kukaan ei näe. Olen monta kertaa luvannut itselleni etten palaisi muurieni taakse piiloon, kun   minua sattuu, mutta muurieni takaa itseni silti löydän. Lupasin itselleni, että rakentaisin pohjan jolle astua, mutta on turvallisempaa rakentaa se muuri. Juoksen usein karkuun ja piiloudun. Se miksi teen niin johtuu siitä, etten tunne oloani tarpeeksi vahvaksi. Minussa on kohtia jotka tekevät minusta heikon ja haavoittuvaisen. Tarvitsen suojaa parantuakseni. Kun minua sattuu, en pysty sanomaan sitä ääneen. Yritän löytää keinoja hallita kipua. Kun olen muurini sisällä, en tunne lämpöä joka yrittää päästä lähelle. En halua ottaa vastaan toivoa joka yrittää minua tavoittaa. Lämmön tuottaja ja toivon kipinä ovat vain väärään aikaan kohdallani. Välillä   päästän sydämeni hautautuma

On hetkiä kun alan miettimään kuka olen ja millaiseksi haluan tulla. Koska en voi menneisyyttäni muuttaa ja jos totta puhun, en edes tahtoisikaan. En kiellä ettenkö miettisi olisinko voinut tehdä jotakin toisin, varmaan olisinkin voinut. Mietin jos olisin tehnyt jotakin toisin, millainen elämäni voisi olla nyt. Mutta elämäni on nyt mennyt miten sen on minun kohdallani kuulunutkin mennä. Sen sijaan että näkisin itseäni enempää vialliseksi, mitä tunnen valitettavankin usein, tahdon nähdä itseni enemmän ainutlaatuisena yksilönä. Olen elänyt liian kauan negatiivisten ajatusten saattelemana ja niihin välillä vieläkin eksyn, eikä niiden korvaaminen positiivisilla ajatuksilla ole niin helppoa, mitä olen kuvitellut. Nyt tiedän kuinka raskas negatiivinen ajatus on ja kuinka paljon tarvitsen niitä iloisia ja voimaa antavia ajatuksia jotta saisin oloni kevyemmäksi. Miksi minun on vaikea tietää kuka olen? On minä joka nähdään, minä jonka haluan näyttää ja minä joka ajattelee. Kaikkia pysty

Alan purkamaan sisälläni pyöriviä ajatuksia. Aloitin ajattelemalla, kuinka menneisyyden kahleet ovat sitoneet aikoihin joista tahdon päästä irti. Irti päästämisen tuska ja pelko aloittaa uudelleen rakentamisen ilman selvää tietoa mitä oikeasti edes tahtoisin. On vain halu päästä eteenpäin. Ajatukset siitä onko oikein jättää taakseen niitä jotka olivat elämän tukipilareita mutta ajansaatossa olivatkin niitä jotka ovat osa syyllisiä tapahtumiin jotka ajoivat ajoivat minut tilanteeseen jossa olen nyt. Pitkän syyllisyyden tien kulkiessani, alkoi valoittua kohtia joihin hetkeksi pysähdyin. Jos elämä on kerran oppimista, on kaikella ollut tarkoitus tapahtua, minun pitäisi vain katsoa asioita eritavalla. Sen sijaan, että etsisin syyllistävää kohtaa tai vastausta siihen miksi niin tapahtui, minun on etsittävä asia mistä oppia jotain ja niistä vastauksista voisin rakentaa itselleni uutta huomista tai ainakin uutta aikaa tulevaisuuteen. Ymmärsin myös kuinka tietämättömyys vaikeuttaa rakentamaa

   En osaa kirjoittaa teemoittain asioita. Tai jos osaisin en haluaisi. Ajatus kun tulee, se ei tule samanlaisena uudelleen. Samoin kuin tunteet, ne tuntuvat erilaisilta vaikka tunne olisikin sama. Millainen tunne on ja millaisena sen tunnen yhdistettynä ajatukseen tekevät niistä erilaisia. Tiedän, että on vaikea pysyä kärryillä mitä ajattelen, niin on minullakin. Ihmispalapeli joka yrittää pysyä vuoristoradan kyydissä. Opin itsestäni koko ajan lisää. Elän hetkissä. Tunnen olevani vahva, mutta kompastelen vielä matkallani eteenpäin, jolloin löydän itsestäni kohtia joissa oletan olevan jokin virhe. En tavoittele täydellisyyttä, täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Edelleenkin tahdon tietää kuka olen ja haluan purkaa itseäni jotta voisin löytää vastauksia kysymyksiin joita en edes vielä tiedä. Elämä on seikkailu . En tule koskaan olemaan valmis vaikka joskus niin luulisin. Voin olla valmis vain hetken, voin olla valmis johonkin mutta minä itse en voi olla valmis. Elämä on kas

Luonnollisin tapani kirjoittaa on kynä ja paperi. On eriasia katsoa kynää ja paperia kuin tyhjää ruutua näytöllä ja miettiä miten saisi muodostettua tekstiä. Kirjoitan myös paljon ulkona joten kynä ja vihko on mukavampi tapa alkaa kirjoittaa. Saan kynän ja paperin avulla selätettyä paremmin sen kuuluisan tyhjän paperin kirouksen. Koska koneella kirjoittaminen ei ole itselleni kovinkaan mieluista, yritän löytää aikaa ja inspiraatiota paremmin alkaa  kirjoittelemaan puhtaaksi omia harakanvarpaitani paperilta Jokainen aamu on täynnä mahdollisuuksia. Jokainen päivä on seikkailu. Jokaisena iltana olet oppinut jotakin ja jokainen yö valmistaa sinut johonkin uuteen