On helpompaa sulkeutua

Minun on helpompi sulkeutua itseni sisälle, kuin kertoa miltä minusta oikeasti tuntuu. Voin antaa hymyn, mutta kyynel joka tahtoisi tipahtaa jää piiloon. Huudan mutta kukaan ei kuule. Sydän täynnä kyyneleitä joita kukaan ei näe. Olen monta kertaa luvannut itselleni etten palaisi muurieni taakse piiloon, kun  minua sattuu, mutta muurieni takaa itseni silti löydän. Lupasin itselleni, että rakentaisin pohjan jolle astua, mutta on turvallisempaa rakentaa se muuri. Juoksen usein karkuun ja piiloudun. Se miksi teen niin johtuu siitä, etten tunne oloani tarpeeksi vahvaksi. Minussa on kohtia jotka tekevät minusta heikon ja haavoittuvaisen. Tarvitsen suojaa parantuakseni. Kun minua sattuu, en pysty sanomaan sitä ääneen. Yritän löytää keinoja hallita kipua. Kun olen muurini sisällä, en tunne lämpöä joka yrittää päästä lähelle. En halua ottaa vastaan toivoa joka yrittää minua tavoittaa. Lämmön tuottaja ja toivon kipinä ovat vain väärään aikaan kohdallani. Välillä  päästän sydämeni hautautumaan niin syvälle, ettei se näe pientä valoa joka voisi johdattaa eteenpäin. Joskus saan sydämeni niin piiloon, etten tunne sitä kipua jonka tunnen silloin kun sydämeni itkee. En kuule ääniä, jotka yrittävät sydäntäni etsiä. On hetkiä jolloin en edes halua löytää niitä palasia joita voisi liimata takaisin yhteen. On hetkiä kun kyllästyn niihin jotka jättävät liian paljon kertomatta. Joskus piilotan sydämeni palasina muistoihin joita haluan unohtaa. Ja kun haluan sydämeni takaisin joudun käymään muistot läpi saadakseni palat takaisin. Välillä herää kysymys, leikinkö itse toisten sydämillä silloin kun kaipaan omaa sydäntäni? Annanko turhaa toivoa niille jotka yrittävät löytää sydämeeni vaikka en itsekään tiedä missä se sillä hetkellä on. Mitä annettavaa minulla on toiselle silloin kun en voi antaa itsellenikään sitä mitä tahdon? Voinko pyytää itseltäni anteeksi tekoja jotka saivat aikaan sen että piilouduin? Koska en voi olla piilossa liian kauaa kerrallaan, joudun keräämään rohkeutta ottamaan vastaan lämpöä ja toivoa joka minua on odottamassa. Kun sydämeni piiloutuu, tahtooko se kertoa minulle että minun pitää pysähtyä? Tiedän että joudun tekemään paljon töitä itseni kanssa joka kerta kun piiloudun. Haluan olla vahvempi sillä se tyhjyys joka sisälläni on, on pahempaa kuin tunteet joita tunnen. Jonakin päivänä tahdon uskaltaa päästää jonkun vierelleni jakamaan tunteitani ettei minun tarvitse kantaa kaikkea yksin.