Laatikossa

Välillä oloni on sellaine kuin olisin laatikossa. Laatikossa jossa etsin ulos pääsyä.
Monet tönivät ja heiluttavat laatikkoa, saaden oloni ahdistuneeksi ja huonovointiseksi. Haluan pois mutten tiedä miten siinä onnistun. Ja kun pääsen pois, en tiedä minne jatkaisin matkaani tai miten toteuttaisin itseäni.

Monet luulevat tietävänsä asioita minua paremmin., tietämättä sitä että he ovat ne jotka pitävät minua siinä laatikossa josta haluan ulos. Sisälleni pyrkii lauseita jotka eivät ole omiani ja ne lauseet yrittävät rikkoa omia ajatuksiani.

Kuinka paljon uhraan energiaa pelkästään siihen että tahdon löytää itseni ja pitämään itseäni koossa, taistellen muiden asettamia mielipiteitä vastaan siitä miten minun kuuluisi toimia tai ajatella. Mitä enemmän löydän itseäni, sitä enemmän huomaan eroja suhteisiin joita olen joskus luonut ja ylläpitänyt.

Entä jos olenkin väsynyt taistelemaan, puolustautumaa ja rakentamaan uutta? Väsynyt ristiriitoihin joita itsestäni löydän? Miten voin pitää samaan aikaan kiinni mutta antaa virran viedä mukanaan?
Mistä tiedän mikä on oikein ja mikä virhe jos en osaa päättää?
Unohtamatta niitä tunteita jotka koittavat löytää järjestystä sisälläni.
Miten voin alkaa luoda ihmeitä, kun olen laatikossa? Miten teen päätöksiä kun oletetaan tekemäni asiat heti virheiksi? Onko vain seurattava sokeasti ääntä joka kuiskii: Mitä jos kuitenkin....?