Hiipumassa näkymättömäksi

Olet hiipumassa unissani haaleaksi näyksi. Unelmat katoamassa, muuttamassa näkymättömäksi. Pikkuhiljaa vaihtumassa muuksi. Lupaava alku ilman sitä ponnahdusta pidemmälle. Ehkä pelot ovat vahvempia, kuin halutaan myöntää. Tyhjät sanat ilman tarkoitusta, olivat väärin. Pelkät ilmaan heitetyt unelmat eivät riitä jos niitä ei aio ottaa kiinni ja yrittää toteuttaa. Valmiiksi rikottua ei saa rikki, vain palasia pienemmiksi osiksi. Löysit vain juuri sen palasen, jossa oli se pieni toivo. Se mitä aiot sille palalle tehdä, on minun pelkoni. Sinun tuoma odotus siitä tiputatko sen kädestäsi vai aiotko suojella minun ainoota toivon palasta rakkaudesta. Pala joka on minun tulevaisuuteni, sinun kädelläsi. Tekisi mieli huutaa, varastaa omani takaisin ja haudata palanen sinne, mistä kukaan ei sitä voisi löytää. Voisinko löytää toisen tavan pelastaa itseni? Olenko suurempi este itse itselleni ja syytän siitä muita?