Kumipallo

Kumipallona luoksesi pompin leikki loppuu joskus. Seuraavan kerran kun lähestyt, tipun keilapallona varpaillesi, jotta muistat millaista on kuin sattuu. Tämä on yksi niistä tarinoista joista kirjoitan itseni ulos, koska se ei voi jatkua minun kohdallani enempää. En voi jatkaa tarinoissa jotka eivät johda mihinkään ja loukatut sanat ovat alkaneet värittää lopun alkua. Minun on etsittävä se tarina johon kuulun. Tarinaan jossa en ole se lelu johon kyllästytään ajan kuluessa. Enkä kuulu tarinaan jossa on loputon kuurupiilo leikki, jossa kumpikaan ei tiedä kumpi on piilossa ja kumman vuoro on etsiä. Enkä kuulu tarinoihin joissa jokainen luvattu lause on kuin korttitalo joka romahtaa pienen henkäyksen siihen osuessa. Enkä tarinoihin joissa valheet syöttävät toivoa roolista jota ei voi saada. Enkä tahdo eksyä tarinoihin joissa esiintyy kaksipäisiä lohikäärmeitä jotka eivät tiedä minne suuntaan tahtovat kulkea. Tai tarinoihin joissa on päältä kaunis kakku joka on homeen pilaama, kun tarkkaan katsoo. Mihin tarinaan tahdon päätyä? Sellaiseen jonka molemmat käsikirjoittajat tietävät mitä tahtoo. Jossa kirjoitetaan toiselle hyvää tarinaa, jossa toisen kaatuessa nostetaan toinen ylös ja jatketaan matkaa yhdessä. Tarinaan jossa on hyviä hetkiä ja kaikilla hyvä olla kaikesta huolimatta.