Tarinan loppu
Se oli sen tarinan loppu. Tarinan josta kirjoitan itse itseni ulos.
Loppujen lopuksi minulle ei koskaan selvinnyt mikä oli roolini tässä tarinassa.
Oliko tarkoitus oppia? Oliko tämä yksi niistä tarinoista joissa olin se hölmö
joka uskoi onnelliseen loppuun? Se joka tahtoi niiden tyhjien sanojen olevan
jotain muuta. Ehkä tämä oli taas niitä tyhmiä pelejä joihin lankesin. Vai
olinko itse se tyhmä, kun uskoin asioihin jotka päätyvät suruun josta joudun
selviytymään kerta toisensa jälkeen. Olinko sittenkin kirjoittanut itse tämän
tarinan? Miten silloin kirjoitan itseni ulos jossa satutan itseäni, ihan vain
siksi, etten osaa luovuttaa ja haluan uskoa siihen onnelliseen loppuun? Mitä
minusta jää jäljelle tämän kokemuksen jälkeen? Miten alan luomaan uutta sivua,
jos kadotan itseni jonnekin? Vai pitääkö minun kadottaa itseni jotta voin
löytää itseni uudelleen?
Kommentit
Lähetä kommentti