Tarinan loppu



Se oli sen tarinan loppu. Tarinan josta kirjoitan itse itseni ulos. Loppujen lopuksi minulle ei koskaan selvinnyt mikä oli roolini tässä tarinassa. Oliko tarkoitus oppia? Oliko tämä yksi niistä tarinoista joissa olin se hölmö joka uskoi onnelliseen loppuun? Se joka tahtoi niiden tyhjien sanojen olevan jotain muuta. Ehkä tämä oli taas niitä tyhmiä pelejä joihin lankesin. Vai olinko itse se tyhmä, kun uskoin asioihin jotka päätyvät suruun josta joudun selviytymään kerta toisensa jälkeen. Olinko sittenkin kirjoittanut itse tämän tarinan? Miten silloin kirjoitan itseni ulos jossa satutan itseäni, ihan vain siksi, etten osaa luovuttaa ja haluan uskoa siihen onnelliseen loppuun? Mitä minusta jää jäljelle tämän kokemuksen jälkeen? Miten alan luomaan uutta sivua, jos kadotan itseni jonnekin? Vai pitääkö minun kadottaa itseni jotta voin löytää itseni uudelleen?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kanssasi olen vahvempi

Kun sinulla on hetkiä  jolloin olet varjossa, haluan etsiä sinulle valoa jotta sinulla olisi parempi olla. Kun minulla on huono olla saat oloni paremmaksi silloinkin kun se on sinulle  vaikeaa. Kun olet liian kauan hiljaa, kaipaan ääntäsi. On hetkiä kun haluaisin olla vierelläsi, vaikka vain hiljaa. En itsekään ole aina se vahvin mutta kanssasi olen vahvempi.
Lue lisää

Eilisestä huomiseen

Kun on siirryttävä eilisestä huomiseen,  on pysähdyttävä kohtaan tänään.  On suljettava ovia.  On avattava ovia.  On opittava eilisestä ja annettava anteeksi.  Se mitä eilinen on antanut, olen sitä tänään  ja mitä saan aikaiseksi tänään, löydän sen huomenna.  Mutta mitä toivon löytäväni?  Mitä tahdon nähdä aikajanallani?  Mitä jos tahdonkin jäädä vain tähän?  Ilman että eilinen on läsnä  ja tietäen että huominen on rakentamatta.  Eilinen on aina olemassa  ja huominen on aina edessä.  Onko hetki tänään se vaikein?
Lue lisää