Hitaaksi muuttuneet ajatukset

Hitaaksi muuttuneet ajatukseni saavat ajan tuntumaan hitaalta. Kielteiset ajatukset tuovat mukanaan raskaan jopa aikaansaamattomuuden tunteen jota hetkelliset positiiviset tunnevyöryt koittavat saada niitä alleen. Millään ajatuksella ei tunnu tällä hetkellä olevan suurtakaan merkitystä. Olkoon ne sitten hyviä ajatuksia tai huonoja ajatuksia. Tunnen olevani jotenkin jossain välitilassa. Hyvät ajatukset eivät tuo hyvää oloa eikä huonot ajatukset saa aikaan ahdistusta. Hetkelliset onnistumiset hiipuvat jo ennen kuin saan niistä kiinni. Huonot hetket menevät ohitse ennen kuin tajuan kunnolla sen olevan läsnä. Mielenkiinnon puute tarttua mihinkään ja välitilan lisäksi tunnen olevani vain tässä, vaikka voisin yhtä hyvin yrittää jotenkin siirtyä jonnekin. Mutta minne ja miten?

Siirtyminen olotilasta toiseen ei aina niin hyvältä tunnu. Tunnen jotakin mutta en tarkkaan tunnista mikä se tunne on. Haluan mutta en uskalla tai sitten en vain halua, tietämättä miksi en. Tunne jota en tunnista on vaikea sijoittaa mihinkään. Koitan löytää paikkaa mutta se tuntuu väärältä joko siksi, että paikka on varattu tai en halua sijoittaa tunnetta kohtaan, kun en ole varma onko se sille oikea paikka. Enkä ole varma mitä se tunne saa aikaan, kun saan selville sen oikean muodon. En tiedä edes sitä uskallanko raaputtaa pintaa, saadakseni selville mitä sieltä lopulta paljastuu. Tarvitseeko tunteelle tehdä tilaa? Istuttaa se jonnekin ja kasvattamalla tunnetta, katsoa miten se alkaa hahmottaa itseään?