Rikotaan vanhaa, rakennetaan uutta

Joskus olen väsynyt rikkomaan vanhaa ja rakentamaan uutta. Ei sillä, ettei se kuuluisi elämään, vaan siksi, että joudun tekemään sitä liian usein. Haluaisin saada jotain sen verran valmiiksi, ettei tarvitse kuin kunnostaa ja tehdä parannuksia. Siksi aloittaminen tuntuu turhalta, kun saan aloitettua, murtuu jokin osa joka romuttaa liikaa. Kun haluan hävittää osia jotka saivat aikaan romuttumisen, löydän lisää osia, jotka häiritsevät etenemistä. Joitakin osia on vaikea päästää käsistään. Niihin liittyy tunne josta haluaisit vielä pitää kiinni, mutta et halua sitä uuteen rakennukseen, koska tiedät niiden murenevan ennemmin tai myöhemmin. On osia, jotka tiedät olevan sopivia, mutta luottamus niiden kestävyydestä epäilyttää. Löytyy osia, joita haluaisit laittaa pohjaksi uudelle, mutta niiden saatavuus saada niitä tarpeeksi on lähes mahdotonta tai löytyminen kestää liian kauan. Ehkä nyt vain istahdan. Katselen hetken työmaatani ja aloitan, kun tiedän tarkemmin mistä aloittaisin ja olen päättänyt mitä haluan pohjalle laittaa. Tietenkin ne kestävimmät pohjalle, mutta mistä tiedän mitkä ovat riittävän kestäviä, kun seassa on myös niitä heikkoja.