Mörköjä

Sanotaan että mörköjä on sänkyjen alla. Minulla on mörköjä joka puolella joita yritän pitää loitolla erilaisilla valoilla. Minun möröt saavat aikaan erilaisia pelkotiloja, ahdistusta, epävarmuutta ja luovuttamisen uskoa. Yksi möröistäni on menneisyys, jonka vangiksi on joskus liian helppoa joutua. En tiedä onko pelko mörkö vai mörön tuoma tunne, mutta sitä esiintyy erimuodoissa. Joskus kuitenkin etsin valolla lähelläni olevaa mörköä, vaikken olisikaan varma tahdonko sitä oikeasti nähdä. Väitetään, että kun kohtaa mörön, sen kanssa pystyy elämään. Olen mörköjäni tavannut ja yrittänyt niistä päästä eroon, tulevat ne silti uudelleen lähelleni tuoden mukanaan niitä mistä tahdon eroon. Kuten mörön kuristava ote kaulalla tai puristavan tunteen rinnalla. Epävarmuuden johonkin mihin tahtoisin uskoa tai hetkiä kun tiedän mörön laskevan kylmän kätensä silmille niin, ettei näkisi edessä tapahtuvia asioita kuunnellen samalla mörön kuiskivia lauseita korvasi takana, hetkellisesti niihin uskoen. Mörön sekoittavan ajatuksia niin, ettei tiedä enää mikä on totta ja mikä ei. Välillä en ole varma onko mörköjä useampi vai yksi jolla on useammat kasvot. Siksi pyrin löytämään valoisan huoneen jonka pimeitä nurkkia on helppo vältellä. En halua enää kulkea pimeässä huoneessa, pienen valon varassa, tietämättä missä mörkö liikkuu ja lisäämällä itseeni pelkoa siitä koska mörkö tarttuu minuun kiinni. Tämän perusteella pelko on mörön tuoma tunne, eli jos voitan pelon voitanko silloin mörön? Koska tahdon kulkea ilman pelkoa.